Sillat palaa takanani, sammuuko ne ajoissa, onko tämä lopun alkua?

Kauheeta painostusta joka puolelta. Voiko asiat oikeesti mennä tälleen? Huomenna poli surkeaan aikaan ja taitaapi jäädä ruokailu väliin. Niin ja mikä pahinta, missaan kurssivalinnat. Justiinsa joo, ne valinnat on vähän tärkeempiä kuin puiden piirtäminen polilla. Ja minä ääliö sitten lähettelin terkkarille viestejä. Se tais joutua pari kertaa laskemaan kymmeneen kun oli vastaaminen hidasta. Mitäs oon näin vastentahtoinen ja asennevammainen polia kohtaan. "Sopiiko tää ja tää?" No arvaa vaan sopiiko? EI. Ton jälkeen ei oo enää vastaillu. Huominen pikkasen mietityttää että mites tässä tulee käymään kun tällänen rattoisa iltapäivä riitely takana. Mulla ei todellakaan oo käsitystä että lähenkö huomenna polille vai mitäs ihmettä oikein teen. Tai ei se varsinaisesti mun käsissä oo. Ei mulla siihen oo päätösvaltaa. Jos kutsu käy niin pakko lähteä. Mutta sepä se mietityttää että käykö komento polille? Tällä kertaa lääkäri ei määrää. Terkkarin ja minun tulinen taistelu polttaa yhden lääkärin mielipiteet hetkessä. Huomenna se nähää kummalla kiehuu yli vai kiehuuko molemmilla. Tuleeko sopusointu? Tässä on taas yksi esimerkki mitä mielivaltainen lääkäri saa aikaan. Henkilö, joka määrää minun elämästä vaikka ei millään tavalla osallistu siihen muuten. Turmeleva tohtori.

Tämän iltapäivä kiehutuksen kruunaa vielä enkun opettajan tuntimerkintä, että en oo tehny sitä ja sitä tehtävää. Kaks kuuntelua muka tekemättä. Anteeks vaan opettaja, mutta jos et sattunut huomaamaan oon tehnyt molemmat kuuntelut ihan ajallaan muiden mukana, toisen kuuntelun tein tänään, jos et sattunut huomaamaan. Ja tästä päivästä kaks poissaoloa. Anteeks vaan mutta olin tunneilla tänään, jos et sattunut huomaamaan. Ärsytyskynnys alkaa ylittyä.

Ja tänään kirje legolääkäristä, aika varattu kesäkuun alkuun. Ei siinä mitään, mutta kun siinä oli pieni esitäytettävä lomake. Rasti ruutuun jos täsmää. Aijaij.. Siinä oli psyykkinen sairaus ja masennus. Sitten pitää vielä laittaa lääkitykset siihen yms. Jotenkin hävettää laittaa siihen että joo masennus ja muuta ja sitten kirjata vielä lääkitystiedot siihen ja diagnoosin aika ja yhteistietoja. Masennus sairaus siinä missä muutkin. Miksi mua silti hävettää? Kilpirauhasen vajaatoiminnan voisin rastia sen ihmeempiä ajattelematta, jos sellainen olisi. Ja voisin jopa sanoa siellä odotusalissa että, joo mulla on se. Mutta masennus? Ei, en kehtaa myöntää sitä. En kehtaa myöntää että käytän lääkkeitä masennukseen. Miksi se on vaikeaa ja kiusallista ja häpeällistä olla psyykkisesti sairas?