Sivut

perjantai 4. toukokuuta 2012

Mut kuule lääkäri, mul oma tahto on. Ja nyt se varmistaa, ettet sä enää kii siit saa

En voi mitään muuta sanoa että ei helvetti. Taitaapi olla, että minä joudun ravaamaan polilla ens viikon jälkeen seuraavat kaks viikkoa. Mun piti mennä tänään terkkarille, olin kirjottanut muistilapun mitä kaikkea mun pitää sanoa, mutta eihän se ollut tänään töissä. Oikein kiva juttu tosiaan. Ja pitkää stooria luvassa..

Tällä hetkellä en aio mennä todellakaan sinne polille. Ei kai ne voi mua sinne pakottaa? Ottakaa kiinni jos saatte.

Ne psykologiset testit on siis ihan perus perus juttuja eli laitetaan rastia omasta mielestä sopivampaan kohtaan. Puolet niistä tulee olemaan täysin turhia. Siellä tehään sellasia testejä mitä meille teetettiin heti lukion aluks ja ysin lopulla. Sellanen hiton pitkä kooditehtävä joka teetettiin keväällä ennen lukiota. Miks mun pitää tehä se uudestaan jos muistan ja tiedän mun koodin jo? Ja se miks en halua mennä niihin testeihin ei johdu niistä testeistä vaan siitä, että mut pakotetaan niihin. Ja joutuisin kaks viikkoo periaattees olla koulusta ulkona.

Mä en oikein ymmärrä kuka on oikeessa ja kuka väärässä. Psykologi ja terkkari sano, että mä saan ite päättää jaksanko tehä ne testit nyt keväällä. Kaikki oli siis mun päätettävissä ja se psykologi sano, että jos mua vähänkin epäilyttää mun jaksaminen niiden testien kanssa niin sitten ei kannata aloittaa. Mutta sitten lääkäri ilmoitti, että sun tahtoa ei kuunnella ja sä teet ne testit kun minä pakotan sut niihin. Ei mun tarvi lukiota miettiä, mitä väliä sillä on kunhan vaan teen ne testit. Laita masennus etusijalle ja unohda lukio. Eihän mulla vissiin oo tulevaisuutta.


Olihan se terkkarikin aika järkyttynyt kun se lääkäri oli niin jyrkkä, mutta eihän sillä oo valtuuksia astua sitä vastaan. Kyllä se tietää, että nyt ei oo mitenkään järkevää laittaa mua näin loppukeväästä polille ramppaamaan. Mutta ilmeisesti henkilöllä jopa tapaa mua 3 kertaa viikossa ei oo mitään sananvaltaa mun asioissa. Se tietää kyllä mikä mulle on parasta ja tää ei oo. Mutta lääkäriä vastaan se on valitettavasti alakynnessä niin kuin minäkin. Nyt terkkari vain yrittää epätoivoisesti kannustaa mua niihin testeihin. Ei oikein oo mitään muuta mahollisuutta kuin yrittää tsempata ja kattoa sivusta mun kärsimystä. Kaikkensa se toki tekee. Se hoitais kaikki poissaoloasiat noiden tutkimusten takia. Mun ei tarvis kun yrittää pysyä tahdissa mukana vaikka tunneille en pääsekään. Se yrittää keksiä jotakin kivaa noille tutkimuspäiville ettei olis aivan paskaa. Ja lohduttaa että kaks viikkoa ja sitten kaikki on ohi. Lisäks se yrittää tulla sinne polille aina mun mukana ettei mun tarvi yksin mennä millään taksilla. Mutta siltikään se ei poista sitä, että se lääkäri käveli mun yli.


Huomasin yhen ärsyttävän lisän siinä lääkärissä. Se ei ottanut huomioon ollenkaa mitään postiivisia asioita mitä on tapahtunut. Kaikki se ohitti. Vain negatiiviset se jopa kirjas ylös. Mä en ymmärrä miks se sensuroi kaiken hyvän. Terkkari yritti puolustaa mua kaikilla positiivisilla asioilla mutta ne meni sille kuin kuuroille korville.

Tänään mun ois pitäny nostaa lääkitys viidestystäkympistä seiskaviiteen. Ei kiitos. Tiedän, että jos se lääkäri sais tietää etten nostanu annosta heti  niin se heittäis mut varmaan pakkohoitoon. Terkkarikin, sano että nosta sitten kun parhaaks näet, mutta se lääkäri sano että nyt nyt heti. Mä en ymmärrä sen taktiikkaa. Se vihaa mua ja mä vihaan sitä. Oiskohan mahollista vaihtaa lääkäriä.

Tätä mä en oo vielä kertonut siitä käynnistä. Se lääkäri kysy multa kun puhuttiin lopuks "loppukevennyksenä" kirjoista, että minkä kirjan oon viimeks lukenu. Sanoin, että nälkäpeli ja se katto mua silleen että mikäs laihduttamiskirja se oikein on? Kyllä, olen laiharakenteinen ja luin nälkäpelin. On yhtä kuin anoreksia.

En tiedä yhtään missä nyt mennään. Koko viikonlopun saan vaan pähkäillä kaikkia kysymyksiä omassa päässäni. Justiin huomasin että lätkän MM-kisat alkaa. Meni vähän ohi. Pari vuotta sitten oisin oottanu näitä kisoja kuin kuuta nousevaa mutta nyt ei oo mitään intoa. Eikä varsinkaan kun maksais kattoa. Onpas aika tylsää kahtoa avalta ilmaislätkää ilman mertarantaa. Kauheaa piinaa koko loppukevät.

3 kommenttia:

  1. en voinu sille mitää et naurahdin tos nälkäpeli-kohdas :DDD voi aikuset... mut voimia sulle, toivottavasti pääsette ton natsilääkärin kas yksmielisyytee!

    VastaaPoista
  2. Heippa,

    Laakaria voi vaihtaa ja yleensa kannattaakin kayda hakemassa second opinion. Hyva potilas-laakarisuhde on tarkea juttu ja jos henkilokemiat ei toimi, eika samoilla aaltopituuksilla olla, niin vaihtoon vain. Laakaritkin ovat vain ihmisia, eivat puolijumalia.

    Mina kirjaisin ylos myos syyt, miksi haluan toisen mielipiteen tai uuden laakarin. Onpahan valmiina mustaa valkoisella jos joku kysyy.

    Tsemppia ja iso halaus!

    -Amat victoria curam-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hmm.. Lääkärinvaihtoa oon kyllä miettinyt ja perusteitakin siihen löytyy.
      Kiitos sullekin!

      Poista