Eka blogimerkintä...

Esittelen nyt hieman aluksi itseäni ja blogini mahdollista tulevaa sisältöä jos nyt innostuisin kirjottamaan.

Alotetaan nyt ihan alusta:
Synnyin vuonna -95 eli oon nyt 16v. Paljon mahtuu kaikkea 16 vuoteen mutta jätetään nyt kauheet romaanit sikseen ja palataan vähän eteenpäin. Syksyllä 2010 alko peruskoulun viimeinen vuosi eli olin ysillä. Silloin mun elämä rullaili jollain tavalla paremmin kuin koskaan. Mulla oli kavereita riittävästi ja koulukiusaaminen ei ollut kovin pahaa enää. Koulussa meni muutenkin hyvin ja tulevaisuuden suunnitelmat oli jo valmiina ja täysin tavoitettavissa. Ensimmäistä kertaa mulla oli kaikki ovet avoinna elämään.

Kevättalvella 2011 mulla alettiin epäillä keskivaikeaa masennusta. Siihen ei kuitenkaan puututtu ja en itse osannut tai jaksanut hakea apua sillä mulla piti olla kaikki ihan hyvin. Toukokuussa sitten asiat paheni ja mun ongelmat tuli ilmi. Kesällä kävin pari kertaa nuorisopsykiatrian poliklinikalla josta tästä lähin käytän nimitystä poli. Diagnoosina oli silloin keskivaikea masennus. Syksyllä en enää käynyt polilla syystä tai toisesta. Pikkuhiljaa olo alko mennä huonompaan mutta en osannut hakea apua kun kaiken piti olla ihan hyvin. Talvella 2011 äitini kuoli yllättäen. Jatkoin lukion käymistä normaalisti vaikka teinkin ennen joulua olevassa jaksossa vain kolme kurssia. Kävin kuukauden koulua ihan sumussa ja en muista siitä ajasta kovinkaan paljoa. Sitten yhtenä päivänä romahdin ja menin vihdoin ja viimein käymään kouluterkkarilla. Se ihminen osoittautui todella todella mukavaksi ja ymmärtäväiseksi. Kävin hänen luonaan pari kertaa ennen kuin alkoi joululoma. Noh, joulu oli elämäni kamalin mutta en halua muistella enää sitä.

Vuosi vaihtui ja loma loppui ja pääsin takaisin kouluun. Tammikuussa tapailin edelleenkin kouluterkkaria ja se hankki mulle ajan polille jonne me mentiin yhdessä. Siellä sain alustavana diagnoosina vaikean masennuksen ja mulle aloitettiin lääkkeet. Todennäköisesti mulla on myös ahdistuneisuushäiriö ja noiden lääkkeiden piti lievittää sitäkin.

Helmikuussa -12 tapailin edelleenkin kouluterkkaria usein ja lisäksi söin lääkkeitä. Monen monta ahdistavaa hetkeä ja päivää oon selvinnyt terkkarin avulla läpi. Hän on se ihminen joka on pitänyt mua hengissä ainakin tähän asti. Se on ainut ihminen johon voin oikeesti luottaa ja voin puhua sille kaikesta.

Ja nyt palataan tähän päivään. Oon nyt syönyt noin kuukauden lääkkeitä ja en enää haluais jatkaa. Ne lääkkeet tuntuu jotenkin vaan niin epäilyttäviltä. Mutta en varmaan omin päin aio niitä lopettaa vaan kysyn mitä mieltä ne on polilla siitä. Terapia on vielä kysymysmerkki mulle mutta hiihtoloman jälkeen pitää varmaan alkaa sitäkin miettiä. En tiedä johtuuko se lääkkeistä no en sitä kyllä usko vai kouluterkkarin kans juttelemisesta mutta elämä on hieman mennyt eteenpäin. Mutta olen vielä siltikin psyykkisesti sairas ja terveen papereiden saaminen kestää pitkään jos nyt edes koskaan saan niitä. Elämä on tällä hetkellä hyvin sekaisin ja paljon kysymysmerkkejä tulevaisuudesta on mielessä.  


Nyt tämän blogin sisältöön jos nyt jaksan alkaa kirjoittamaan tänne mitään. Eli kirjotan varmaan omasta elämästäni ja masennuksesta ja siihen liittyvistä asioista. Toivon että tästä tulee sellanen masennuksesta ja muusta selviytymisblogi. Selvittelen omia ajatuksiani tässä samalla kirjoitellessani ja pohdin asioita. Toivottavasti saan motivaatiota kirjotella tänne ainakin vähän.










Illalla toivon että aamulla herättyäni kaikki olisi hyvin. Aamulla toivon etten olisi koskaan herännytkään.