Sivut

sunnuntai 29. syyskuuta 2013

Yo-kisojen omat lajit suoritettu tämän syksyn suhteen

Keskiviikkona vaivuin taas synkkyyteen, kun jouduin puoliväkisten miettimään ammattikorkeakouluja ja yliopistoja. Hyi. Siitä se mylly lähti pyörimään ja aloin kasaamaan synkkiä pilviä ympärilleni. Kaikki murheet otin heti käsittelyyn ja kävin jankkaamassa asioita terkkarin luona. Se ei yhtään tykännyt kun murehdin asioita jotka pitäisi jättää suosiolla ensi viikkoon. Nyt pitää keskittyä yo-kirjoituksiin, sillä näitä murheita ehtii työstää myöhemminkin. Jatkoin kuitenkin jankkaamista ja terkkari sanoi vain että lopeta toi synkkien asioiden kasaaminen. Välillä puhalsin niitä synkkiä pilviä pois ja höpisin muista asioista, mutta sitten palasin taas siihen entä jos ja mitä jos ajatteluun. Sitten kun aloin murehtia joulua ja uuttavuotta, niin terkkari otti sanomalehden ja alkoi lukea sitä ja sanoi välissä aina että lopeta tuo epäajankohtaisten asioiden murehtiminen. Olin aika pitkään sen luona, kolme varttia, mikä on poikkeuksellisen pitkä aika, sillä yleensä jonoa kertyy oven taakse jo muutaman minuutin istuskelun jälkeen. Lopulta aloin vähentää murehtimista, kun tajusin että nyt on tärkeämpää käyttää energiaa kirjoituksiin eikä näiden asioiden jankkaaminen tuo tällä hetkellä mitään hyötyä tai helpotusta. Terkkari vain selaili sanomalehteä ja hymäili tyytyväisenä kun tämän pitkän istunnon seurauksena minun päähän iskostui terveellisempi ajatusmalli. No, ainakin hetkeksi. Mutta ennen kuin ehdin palata takaisin asioiden jankkaamiseen, niin terkkari alkoi potkimaan minua pihalle. "Nyt menet syömään tuonne vai pitääkö hänen nostaa sut siitä ylös ja potkia persuksiin". En oikeastaan edes suuttunut terkkarille tästä sen suhtautumistavasta, sillä vaikka se kuulostaa hieman karkealta, niin se toimi tässä tilanteessa.

Jätin murheet sivummalle ja lueskelin hieman kirjoituksiin. Torstaina jännitys kasvoi aika suureksi ja yö oli kamalan vaikea. Sain unilääkkeillä nukutuksi ensin kaksi tuntia ja sen jälkeen heräsin ja olin huonouninen loppuyön. En uskaltanut ottaa enää lisää unilääkkeitä, sillä aamu olisi tullut muuten liian aikaisten vastaan. Aamulla söin aamupalaa ja lopulta jännitys kasvoi niin sietämättömäksi että oksensin, mikä ei ole kovin tavanomaista minulle. Mutta ei se mitään. Terkkarilta tuli aamulla tsemppiviesti kirjoituksiin. Kirjoituksiin menin ja siellä olin vaikka paniikkikohtaukset olivat alussa varsin epämiellyttäviä. Puoliväkisten ja itseäni potkien ja kannustaen sain kokeen tehtyä ja salissa oltua sellaiset reilut kuusi tuntia. Ja kaikesta ahdistuksesta huolimatta se meni hiton hyvin ja odotan että vähintään E tulee. Laitoin kokeen jälkeen terkkarille viestiä tuosta ahdistuksesta, mutta se kielsi miettimästä enää sitä sillä koehan meni loistavasti.

Mutta ensi viikolla saan jatkaa murehtimista, oikeastaan on pakko miettiä näitä asioita.


tiistai 24. syyskuuta 2013

Yo-kisat jatkuu

Ekat kirjalliset kirjoitukset takana! Edellisiltana yksi zopinox ja se toi tärkeät yöunet ja näissä tilanteissa nämä pillerit toimii kuin unelma. Aamulla heräsin virkeänä, keittelin kahvia ja tein eväitä kirjoituksiin. Sen jälkeen ajelin koululle ja menin terkkarille. Jutusteltiin ja valmistauduttiin kirjoituksiin. Se oli hyvin huolehtivainen ja ylpeä. Sanoi että jos tulee hätä niin kyllä hän tulee paikalle. Matkasin siitä sitten kokeeseen ja eipä siinä ihmeempää. Istuin salissa sellaiset hieman reilut kuusi tuntia ja tein koetta hartaudella ja join kahvia. Ei tullut paniikkikohtausta ja sain väsättyä jokaiseen kohtaan jotakin. Tykkäsin kun sain tehdä rauhassa kokeen lisäajan turvin ja tiesin, että jos alkaa ahdistaa niin terkkari tulee paikalle viivana.

Kokeen jälkeen laitoin terkkarille viestiä kuten se oli pyytänyt. Olihan se ylpeä ja sanoi että se oli ollut kyllä lähtövalmiina koko päivän jos olisin tarvinnut apua.

Perjantaina sitten vuorossa se tärkeämpi aine eli terveystieto. Itseä ei oikeastaan koe jännitä, mutta muiden stressi on kovin tarttuvaa, joten oma stressitaso kohoaa muun lauman siivittämänä. Yritän vain pysyä mieleltäni tasapainossa ja siirrän kaikkia murheita ensi viikkoon. Aavistan kyllä, että näiden kirjoitusten jälkeen tulee aikamoiset vaaranpaikat eteen, sillä olen muutaman viikon boikotoinut asioiden ja ongelmien käsittelyä sekä käynyt vähemmän terapiassa, joten aika ikävä olotila ilmeisesti luvassa. Sitten kun loppuu tämä pehmeästi turvattu kirjoitusrumba niin tosielämä jysähtää kovin ahdistavasti eteen.

Ensi viikolla lähtee kaikki taas pyörimään, mikä toisaalta on ihan hyvä asia. Sosiaalitoimistoa houkutellaan enemmän minun elämään mukaan, ja uusi perhetyöntekijä voi toivottavasti olla ihan mukava tyyppi. Mutta sitten yksi ikävä asia alkaa tulla vastaan, nimittäin tulevaisuudensuunnittelu. Tulevaisuusprojekti. Siinä pohditaan mitä teen kevään kirjoitusten jälkeen, mitä teen kesällä ja ennen kaikkea mitä helvettiä teen syksyllä. En voi oikeastaan enää perääntyä, tai se ei ole järkevää, sillä keväällä koululaitos potkii pihalle papereiden ja hatun kanssa. Yliopistot ja ammattikorkeakoulut tuntuvat ahdistavilta paikoilta. Mutta onneksi tämä tulevaisuuden suunnittelu aloitetaan jo hyvissä ajoin niin etten tipahda ja syrjäydy rauhassa.

Kiitos muuten kommenteista ja viesteistä.. Vastailen sitten kun tämä laumastressi alkaa purkautua eli siis kun omalta osalta nämä kisat loppuvat syksyn osalta. 


torstai 19. syyskuuta 2013

Medellång lärökurs vai mikä se oli

Yo-koe ruotsi, keskipitkä oppimäärä. Huomenna. Huomenna saa viedä kaikki ruotsin kirjat paperinkeräykseen. Tai ainakin toivon että koe menee riittävän hyvin ja miksei menisi. Olen lukenut pari viime päivää kyseistä kieltä niin paljon, että tuntuu etteivät ne sanat enää pysy aivojen sisällä vaan ne pyrkii tursuamaan pihalle. Olen jo silpunnut ensimmäisen kurssikirjan ja toteuttanut kaikenlaisia tuhoamisfantasioita sen suhteen. Mutta samalla opin ne sanat kun leikkelin niitä erilaisiksi kuvioiksi. Hiton hyvä oppimistapa itse asiassa!

Ja ainiin, teen tässä(kin) jaksossa seitsemän kurssia joista kaksi itsenäisenä. Kuusi näistä kursseista on täysin turhia ja ei niillä ole mitään merkitystä paitsi pitää katsoa että pääsee läpi ja varmistaa ettei keskiarvo ainakaan tippuisi. Tein tarkoituksella tästä jaksosta työläämmän, sillä laskin että syysloma on kivasti välissä ja ei tarvitse nyt vielä päntätä kevään kirjoituksiin. Nämä kurssit on opon mukaan pelkkiä muodollisuuksia jotka pitää hoitaa. Ja minähän hoidan kaikki hommat.

Niin ja edellispäivän iso palaveri peruuntui sosiaalitoimen toimesta. Ihan hyvä että peruuntui, sillä en halua ylimääräistä stressiä ja ehtiihän sitä parin viikon päästä tällaisia juttuja hoitamaan.

Olen jostain syystä hieman innoissani huomisesta, vaikka luulin että olisin apaattinen koko asian suhteen. Mutta ehkä muiden jännitys on tarttunut myös minuun. Terkkari on ainakin valtavan ylpeä ja se on omatoimisesti varmistanut ja huolehtinut monista asioista. Se sanoi että jos tulee ahdistava olo, niin sitten pitää käskeä valvojan soittamaan terkkarille ja terkkari tulee kuulemma viivana paikalle. Sain tähän kokeeseen tosi hyvät valvojat jotka tajuaa ja ymmärtää. Tietysti noudatan korrektia tyyliä ja jos tulee paniikki niin nousen rauhassa pois paikalta ja menen salin ulkopuolelle valvojan kanssa neuvottelemaan.


tiistai 17. syyskuuta 2013

Kaikkea uutta

Taas on mennyt viikko ilman päivitystä. Päivä yo-kuuntelun jälkeen pääsin terkkarin kanssa taas sopuun. Sen jälkeen kävin uuden aikuissosiaalitädin luona ja se halusi maksaa sähkölaskun, vaikka en varsinaisesti sitä pyytänyt. Nämä rahahommat toimii valtavan hyvin tällä hetkellä ja oikeastaan en tarvitse sosiaalitoimelta kuin muutaman kympin kuukaudessa rahaa, ja näiden kahden kuukauden aikana on tuntunut että ne laittaa puoliväkisin rahaa tilille. Mutta niitä muita sosiaalipalveluja tarvitsen sitäkin kipeämmin. Sosiaalista tukea ja tekemistä. Keskiviikkona isomman laatuinen palaveri luvassa, kun paikalla sosiaalitäti, psykiatrinen sairaanhoitaja, uusi perhetyöntekijä (!), ja terkkari + minä.

Terapeutti sanoi viime kerralla että voisin hyötyä ryhmäterapiasta, siis yksilöterapian lisäksi. Ihan tosissaan suunnitteli että nuorisopolilla voisi olla ryhmiä joihin voisin mennä kokeilemaan. Minulle tuli heti mielikuva että siellä istutaan ympyrässä ja sitten jokainen vuorotellen sanoo nimensä ja diagnoosinsa ja sitten kaikki taputttaa käsiä. No, enhän vielä tiedä pyöriikö näitä ryhmiä tällä hetkellä ja oikeastaan vain uteliasuudesta päätimme terkkarin kanssa selvittää tätä asiaa.

Ja tietysti sain kuulla viime viikolla myös sadun terkkarin toimesta.. Ja perjantaina oikeat kirjoitukset..



maanantai 9. syyskuuta 2013

Kaikki mitä mä annoin on jäänyt sulle

Kun satujen huuma haihtui parin päivän kuluttua, niin syttyi sitten se tuttu ja yhtä kiihdyttävä riita terkkarin ja minun välillä. Olen taas kiukkuinen terkkarille ja sitäkin vähän tympi minun olemassaolo. No, tämä on taas tällaista mutta ei kovinkaan vaarallista. Tai oikeastaan suutahdin terkkarille sen verran huonoon aikaan että jätin ekaa kertaa terapian välistä ja viilensin tunteitani omalla tavallani. Terapeutti laittoi tekstarin ja minua ärsytti ja olisin halunnut vastata vain että anna mun olla. Laitoin vastauksena vain että koulussa on sitä sun tätä yo-juttua ja pääsin sen enempää selittelemättä eroon terapiatunnista.

Tein muuten terveystiedon preliminäärit tässä joku päivä, ja selvisin ilman suurempaa paniikkia vaikka teinkin normaalisti ne. Ja ne meni hyvin. Ei muuta kuin muutaman viikon kuluttua suhteellisen mahdollista laudaturia metsästämään.

Tänään oli ruotsin suhteen tosipaikka ja ihan oikea yo-kuuntelu. Tein sen minkä pystyin ja en ainakaan saanut paniikkikohtausta. Meni miten huonosti tai hyvin niin olen tyytyväinen.

Yksi tunnusmerkki, mikä kertoo siitä että on parantunut hiton hyvin masennuksesta on se, että aurinkoinen sää tuntuu hyvältä..



keskiviikko 4. syyskuuta 2013

Korjaavia satumaisen lumoavia hetkiä

Eilisen päivän palaveriin, jossa oli terkkarin lisäksi muita apujoukkoja, otin mukaani repullisen kirjoja. Satukirjoja joita olin edellispäivänä haalinut kasaan. Laitoin niitä kasan pöydälle heti aluksi ja kohdistin katseeni kiltisti terkkariin, joka ei ollut mitenkään erityisen yllättynyt tai nolostunut että tuon lastenkirjoja tällaiseen palaveriin. Juteltiin palaverissa hetken aikaa muista asioista ja tutkiskelin kirjojen kuvia sinä aikana kun tädit höpöttivät. Kysyin myös että kukakohan voisi lukea minulle näitä kirjoja.. Terkkari lupautui heti että kyllä se voi lukea niitä aina silloin tällöin ja pienen pätkän kerrallaan. Olin ihan onnessani ja terkkari valitsi yhden pekka töpöhäntä kirjan, ja kysyi että otetaanko tämä vaikka aluksi luettavaksi. En tykännyt siitä valinnasta vaan valitsin itse minkä sadun haluan ensin kuulla. Terkkari olisi voinut heti aloittaa lukemisen mutta minua hieman hävetti kun muut palaverin osapuolet olisivat todistaneet sitä hetkeä. Sitä paitsi minun pitää istua terkkarin vieressä että voin samalla katsoa kuvia kirjasta.

Tänään pitkän koulupäivän ohessa kävin kuuntelemassa kun terkkari luki minulle yhden pikku sadun. Se oli ihanan taianomainen kokemus. Keskellä vilkasta ja kiireistä työpäivää ja oven takana oli meluavia teinejä. Mutta silti, terkkarikin pysähtyi siihen hetkeen ja yhtäkkiä koko muu maailma katosi kymmeneksi minuutiksi. Se oli hienoa ja uskon että terkkarikin tykkäsi ja koki vähän samanlaiset fiilikset kuin minä. Hämmentävä hetki ja minä rauhoituin kaikesta ahdistuksesta ja muusta. Sitten kun satu loppui niin ei oikeastaan puhuttu sen jälkeen mitään vaan sovittiin että luetaan toinen satu vielä tällä viikolla. Tämä satuhetki teki minut ja terkkarin niin sanattomaksi ja rauhoittuneeksi ettei sitä taikaa viitsinyt rikkoa millään arkipäivän murheella.