Ahdistus lisääntyy hetki hetkeltä. Yritän tehdä jotakin ettei jää aikaa pelkkään olemiseen. Opiskelen, luen, teen ruokaa ja ramppaan koneella. Kävin jopa lenkillä että saisin jotain muuta ajateltavaa. En tiedä miten olisin, missään ei oo hyvä olla. Tää on varmaan nyt lääkeahdistusta, noston seurausta. Viikko annoksen nostamisesta. Mulla tuli alottamisessakin vähän viiveellä ahdistus. Pahimpaan mahdolliseen saumaan sivuvaikutukset. Ei helvetti, nyt on viikonloppu ja en voi puhua kellekään. Tekis mieli soittaa terkkarille mutta en mä voi. En oo koskaan ennen soittanut sille työajan ulkopuolella. Nyt on sitä paitsi lauantai-ilta, mitä mä ees oikein ajattelen? Pitää yrittää pärjätä huomiseen ja toivoa että tää helpottais siihen mennessä.. Ahdistaa ja voisin kuristaa itseni hengiltä omin käsin. Voisin viiltää jokaisen valtimon auki. Voisin ja voisin ja haluaisin. Mutta en saa. Pakko kärsiä taas tääkin päivä. Miks tän piti tulla just nyt, arkipäivisin ois ollu helpompi sietää.
Huomenna pitää mennä syömään äitienpäivälounasta suurella seurueella. Ahdistaa pelkän ruokalistan kahtominen.
Härän paahtopaistia. Piparjuuri-kermakastiketta. Vasikanlihahyytelöä. Yrteillä marinoitua mozzarellajuustosalaattia. Poro-perunasalaattia. Paistettua possun sisäfileetä metsäsienikastikkeessa. Kuhaa sahramikastikkeessa. Talon silliä ja silakoita. Kevyesti suolattua lohta ja sinappikastiketta. Ruohosipulimakrillia. Hyi, en oo tyyliin koskaan syöny mitään tollasta. Suoraan sanottuna oksettaa noiden ajatteleminen ja sen mitä tollanen kattaus maksaa.. Onneks ei tarvi ite maksaa. Onneks löysin pelastuksen 'lisäksi lapsille' osiosta; Paistettuja nakkeja ja lihapullia sekä ranskalaisia. =D
Kaikki asiat vaan ahdistaa. Poli. Koeviikko. Opettajat ja ryhmänohjaaja. Kesäloma. Ens syksy. Terkkari varsinkin kun se pitää kiinni mua elämässä. Ja vielä lääkeahdistus päälle ettei olo vaan pääse liian auvoiseksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti