Pimeässä pienikin valo valaisee

Mun koulunkäynti on vähän ulalla. Nukuin viime yönä yhtä huonosti kuin aina ennekin ja näin taas yhden hullun painajaisen. Herätyksen soidessa sain päähänpistona idean jäädä nukkumaan ja lintsata pari ekaa tuntia. Ne pari tuntia venyivät tosin neljään tuntiin ja saavuin vasta ruokatunnille. Tulin todellakin syömään aamupalaa koululle.

Koulussa on monella tapaa vaikeaa. En millään jaksaisi olla tunneilla. Oon saanut kahtena kertana tällä viikolla paniikkikohtauksen tapaisia oireita keskellä tuntia. En nyt kuitenkaan ole kovinkaan huolissani noista kohtauksista. Vaikea uskoa että niitä alkaisi ilmaantua lisää. 

Oon saanut kerrottua terkkarille vähän enemmän asioita jotka vaivaavat. Tosin juttelu on edelleenkin hyvin tahmeaa. Se sanoi että se ei oo kenenkään muun oppilaan kanssa näin läheisissä väleissä. Ja että mä en oo mikään pelkkä työ joka kuuluu sen tehtäviin. Outoa mutta silti jotenkin lämmittävää kun joku oikeasti välittää.

Kela hyväksyi minun tukihakemuksen. Nyt voin vihdoin ja viimein keskittyä kaikkeen muuhun. Voin mahdollisesti aloittaa kuntosalilla käymisenkin. Oon käynyt kaksi kertaa salilla ja voin sanoa että tekee todella hyvää. Treenin jälkeen jokainen lihas hyrisee lämpimänä mielihyvästä. Se sali olisi mulle täydellinen. Pesutupa on alakerrassa ja voin heivata pyykit koneeseen ja mennä ite ylös treenaamaan. Se takaa myös sen että käyn siellä salilla.

Cause everything you thought I would be has fallen apart fight in front of you

Mulla on ihana koulu ja ihanat opettajat. Siellä talossa on muutamia aikuisia, joista on kehkeytynyt mulle tavallaan roolimalleja. Korvaamattoman arvokas turvaverkko. Se on outo tunne kun ihmiset aidosti välittävät ja yrittävät auttaa.

Enkun aineen aiheena on elämän suurimmasta vaikeudesta selviäminen. Mikä ei tapa se vahvistaa. Vaikea valita että mistä ongelmasta kirjoittaisin. Hieman kaunistellen täytyy kyllä kirjoittaa, ei liian totuudenmukaisesti tai tulee surullisen karua tekstiä.

Terkkarin kanssa on todella outoa jutella. Ei ole oikein mitään puheenaihetta. Mä näen sitä tyyppiä yhä harvemmin ja harvemmin. On vaan niin vaikea jutella koulussa kun ollaan molemmat tavallaan töissä. Sillä on niin kiire ja kaikki on jotenkin pinnallista nykyään. Ei se tiedä yhtään mitä mulle oikeasti kuuluu. En mä pysty kertomaan niitä asioita mitä käyn juuri läpi, kun se ei oo siinä keskustelutilanteessa yhtään läsnä. Se vaan höntyilee menemään eikä voi edes hetkeksi vain pysähtyä kuuntelemaan mitä mulla on oikeasti asiana. Siitä lähtien kun koulu alkoi niin en oo enää kunnolla jutellut terkkarin kanssa. En ole ollut täysin rehellinen enkä kertonut yhtä avoimesti asioistani. Mulla on asioita jotka vaivaavat mua todella paljon, mutta terkkari luulee että kaikki menee ihan hyvin.

When I awake it's you that makes me strong

Jotenkin tämä oma kämppä alkaa tuntua ihan oikealta kodilta. Omalta kodilta. Hassua kuinka uuteen ympäristöön ja elämään pystyy sopeutumaan. En voi kuvitella elämää ilman tätä omaa kotia.

Terkkari maanitteli menemään kokeilemaan kuntosalia jossa on tutustumisviikko meneillään. Pitkään vatvoin asiaa kotona, kunnes lopulta keräsin rohkeutta ja menin salille ihmisten ilmoille. Olen ylpeä itsestäni kun kävin siellä. Olisi mukavaa jatkaa siellä käymistä. Raha vain on esteenä, ei tällä budjetilla. Yksi mahdollisuus on se, että lastensuojelu kustantaisi edes osittain minun treenit..
Terveydenhoitaja potkii mua koko ajan eteenpäin. Se yrittää aktivoida minua ja käyttää lähestulkoon kaikki keinot siinä. Jotenkin se saa mua kuitenkin liikkeelle. Se tuntee mut valitettavan hyvin ja osaa vetää oikeista naruista.

Sain sähkösopimuksen postissa, mutta olen aivan pihalla että mitä mun pitää maksaa vai pitääkö vielä maksaa mitään. En päässyt perille kuinka paljon käytännössä sähkö tulee maksamaan, joten varmuuden vuoksi yritän pitää kulutusta mahdollisimman pienenä. Olen todella avuton tällaisissa asioissa.

Tämän talon muut asukkaat pysyvät asunnoissaan, en oikein tiedä millaista porukkaa asustelee seinien toisella puolen. Olen tosin tutustunut kissaan. Ruman värinen katti mutta tulee uteliaasti paijattavaksi.

Sen verran vielä positiivista että hain leffateatterin kioskiin töihin. Ei kai nyt kukaan mua sinne ottais töihin, mutta olen ainakin yrittänyt.

 

Can't you see that you're smothering me? Holding too tightly, afraid to lose control

Ensimmäinen viiikko omassa asunnossa lähenee loppuaan. Viikonloppua en voi viettää täällä kun on pakko mennä pesemään pyykkiä kotiin. Inhottavaa kun pesutupa ei toimi ja omaa konetta ei ole. En ymmärrä miten aikuiset ihmiset hajottavat ja sotkevat koneet jotka ovat tarkoitettu kaikkien käyttöön.

Eka viikko ei ollut kovinkaan lupaava. Aamulla väsyttää tuhottoman paljon ja meinaan jäädä sänkyyn lintsaamaan ekat tunnit. Jotenkin pääsen ylös ja ehdin nipin napin ajoissa kouluun. Koulupäivät ovat sujuneet aivan jees, vaikka vietänkin päivän suurimmaksi osaksi yksin. Koulun jälkeenkin olen yksin. Tuntuu kuin olisin vetäytynyt johonkin omaan yksinäiseen maailmaan. Aikaa kuluu, mutta en tiedä mihin. Tällä viikolla olen vain kerran nähnyt terkkaria, ja sekin vain sen takia kun se halusi nähdä. En olisi muuten varmaan sen luo mennytkään. Se kuulemma aikoo alkaa aktivoimaan minua. Kuulostaa pelottavalta, en tiedä mitä tyyppi suunnittelee. Tiedän kyllä, että jos jään tänne kämpille nyhjäämään neljän seinän sisälle, niin se tulee kilkuttamaan ovikelloa ja potkii ulos ihmisten ilmoille.

En ymmärrä miten olen näin väsynyt. En ole mikään aamuihminen, mutta näin raskaita aamuja ei kuuluisi enää olla, varsinkin kun nukun pidempään. Tämä sama ongelma pyörii jälleen yllä. Nukahtamisvaikeus. Se tekee heräämisen ja päivän siitä eteenpäin erittäin raskaaksi.

En ymmärrä minkä takia oon vältellyt terkkaria tällä viikolla. Sekin ihmetteli samaa ja oli huolissaan että mitä mun päässä oikein liikkuu. Se on kytännyt mun poissaolojakin. Ja lähettänyt viestejä joihin oon vastannut äärettömän epämääräisesti. Ja se on kysynyt opettajaltakin että miten pärjään tunneilla. Nyt vasta tajuan kuinka epämääräisesti ja pimeästi oon käyttäytynyt koko viikon. Hitto kun mä oon ollut idiootti ja huolestuttanut sen syyttä suotta. Nyt se luulee että haudon päässäni ties mitä ajatuksia. Olen kyllä yksi ääliö kun en oo tajunnut että se on huolissaan. Mua vaan ärsytti kun se alkoi kehitellä omia haavekuviaan mun elämästä. Se laatii mulle paineita ja odottaa multa jotakin sankaritekoja vai mitä lieneekään. En pysy sen ajatusmaailmassa oikein perässä. En pysy edes omassa ajatusmaailmassa mukana.

What's the next step

Ensimmäinen viikko omassa asunnossa alkaa. Vaatii totuttelua että arki alkaisi taas rullata. Tää tuntuu olevan tällaista joka päivä kaupassa käymistä. Kyllä tää tästä sitten rutinoituu. Oman arjen pyörittäminen vaatii toistoa ja rutiineja, ei sitä ennestään osaa vaikka olisi kuinka harjoitellut.

Kouluun on pakko nyt alkaa panostaa, todella tärkeä jakso jatkon kannalta meneillään. Tavoitteet on valitettavasti korkealla. Nyt ei riitä enää se läpi pääsy. Bilsasta vähintään ysi mutta kymppiä tavoittelen. Psykasta mieluiten kymppi. Enkusta vähintään seiska mutta sitäkin parempi sietäisi olla. Ja sitten se yksi pirulainen. Matikka josta on pakko saada kohtuullinen numero. Tällä hetkellä läpipääsykin tuottaa suuria vaikeuksia. Eikä mitenkään motivoi opiskelu, kun opettaja sanoi suoraan, ettei tää kurssi tuu elämässä millään muulla tavalla esille kuin kirjoituksissa, ja matikkaa minä en edes kirjoita. En ymmärrä miksen ole kiinnostunut matikasta. Sain psykologisissa testeissä keskiarvoa paremmat pisteet matematiikka osuudesta, mutten siltikään osaa laskea. Mä en ymmärrä miksi matikka on niin tärkeästi noteerattu aine jota vaaditaan monessa jatko-opiskelupaikassa.

Aika outoa asua täällä. En oikein keksi mitä tekisin. Oon yksin mutten siltikään oo yksin. Elämä pyörii koko ajan ympärillä mutta mä oon vaan tässä. Jotenkin se yksinäisyys korostuu pelottavalla tavalla täällä asuessa. Fiilikset on tosi tosi tyhjät. Oma asunto oli suuri urakka ja monen kuukauden uurastus ja jahkailu sen eteen. Monta kuukautta elämä on pyörinyt tulevan asunnon ympärillä. Mutta nyt kun muutin tänne niin se kiintopiste katosi, tavallaan työ on valmis ja ei ole seuraavaa projektia näkyvissä. Nyt mä asun täällä, mitä seuraavaksi?

Omassa kämpässä

Täällä ollaan. Omassa kämpässä. Nyt pienet riemunkiljahdukset olisivat paikallaan. Tää on ihana kämppä. Paljon tilavampi kuin oletin. Nää seinät kyllä vähän ahdistaa, valkoista joka puolella. Telkkaria ja mikroa kaipaisin myös. Mutta onneksi sain netin toimimaan. Tämän päivän ainoa negatiivinen asia on se, että olen flunssassa. Onneksi saan nukkua myöhempään huomenna. Mun on pakko mennä kuitenkin kouluun. Mulla on ihan hiton paljon poissaoloja kun vasta viikko on ollut koulua. Oon pahasti jäljessä mutta muutto oli sen arvoista. Hieman ehkä mietityttä, että kuinka tämä kämppä vaikuttaa tunneilla olemiseen. Pakko vaan tsempata ja käydä koulua vaikka ei jaksaisi. Ja jos alan keräämään liikaa poissaoloja niin terkkari taitaapi kolkuttaa sen jälkeen oven takana. 

Aika jännää kun en oikein tiedä mitä tekisin. Tänään on aika testata saunaa. Kiitos teille jotka kerroitte vähän vinkkiä miten sähkösauna toimii, ehkä koko talo ei sittenkään syty palamaan.

Kämpän rahoitus saadaan hoidettua jollakin keinolla. Joko kela, sossu tai lastensuojelu maksaa vuokran. Toivon että se olisi kela.

Kiehtovaa nukkua täällä yö ja herätä aamulla myöhemmin kouluun. Luksusta herätä seitsemältä. Ja hypäreillä saa tulla kämpille kahville, viiden tähden luksusta.

Ihan kevyt alku muutolle, yksi päivä ja yö täällä ja sen jälkeen viikonlopuksi kotiin. Viikonloppuna voisi olla hieman ankeaa kun telkkarikin puuttuu ja illalla ei olisi mitään puuhaa.

Muutto edessä, ongelmat takana?

Jes, kämppä on nyt vapaa ja avaimet omistajalla eli minulla. Olisin halunnut mennä heti tsekkaamaan kämppää, mutta koska sain tuurilla opolle ajan täksi päiväksi, niin oli pakko käydä sielläkin. Ekan jakson kurssit on nyt kunnossa. Kun vihdoin ja viimein hoidin velvollisuuteni pääsin kämpille. Missasin ruokailun ja olin pari tuntia pois koulusta. Toivottovasti homma ei jatku tuollaisena. Hain kaupasta kolmioleipää sekä karkkia ja istuin tyhjässä kämpässä niitä syöden. Kouluruoka olisi tullut halvemmaksi ja terveellisemmäksi, ei kovin usein tuollaisia lounaita. Jotenkin noi tunnit kului niin nopeasti ja "unohdin" pari tuntia joten poissaolot napsahti niistä. Mutta ei se mitään, siivosin ja puunasin tyhjää kämppää niin että tolu tuoksuu naapuriinkin asti. Tosin vielä on paljon siivottavaa. Sauna ja kylppäri sekä jääkaappi. Toi sauna on kyllä niin upea, koko kämpän sydän. Tosin ei oo mitään käsitystä miten sähkösauna toimii, ikinä en ole käyttänyt. Olisiko kellään mitään vinkkejä etten heti polta koko taloa?

Minun sosiaaliselle ympäristölle kuuluu virkistävän hyvää. Ihmiset ovat puhuneet mulle ja minä myös heille. Ihan lupaava alku. Ehkä minä kelpaan sittenkin porukkaan. Toivottovasti en kuitenkaan joudu kiusaajien kynsiin.

Tällä viikolla rahapalaveri. Raha-asiat toivottavasti järjestyy. No, kun terkkari on siinä mukana mun kanssa niin ne kyllä järjestyy. Terkkari on kiva kun se kieltää, käskee ja kannustaa. Kieltää murehtimasta ja tekemästä kaaospäätöksiä, käskee olemaan rohkeampi ja luottavaisempi, kannustaa sekä hyvinä että huonoina päivinä. Sen opetukset ja sanat kulkevat koko ajan mukana. Olen tosi onnellinen kun noin upea ihminen on ilmestynyt elämääni. Jos minulla olisi enemmän terkkareitam niin jakaisin niitä teille jotka sellaista tarvitsevat. Mutta koska minun elämääni on joltakin planeetalta tipahtanut tuollainen ihminen, niin eiköhän sieltä planeetalta teillekin tipahda pian tyyppi auttamaan.

Murehtiminen tarkoittaa että olet elossa. En haluaisi enää murehtia

Pakkaaminen lähestyy loppusuoraa. Muutto lähestyy starttiviivaa. Jännittää kutkuttavasti. Huomenna saan kämpän avaimet ja koulua neljä tuntia. Pakko käydä opolla kun mun lukkari ja kurssit on päin helvettiä. Muutto alkaa hieman jopa pelottaa, se on varmaan ihan normaalia. Varsnkin kun kela on vielä kysymysmerkki.

Mun taitaa olla parasta aloittaa muuton jälkeen juokseminen. Ja ylipäänsä liikkuminen. Nyt kun saan syömiset kuntoon kouluruoan avulla niin olisi energiaa myös liikkua. Toivottovasti vuorokauden lisätunnit jotka muuton takia tulevat auttavat myös unettomuuteen. Enemmän aikaa nukkua, ei niin paljon stressiä unensaannista.

Jotenkin kummallista kun koulu on taas alkanut. Outoa tehdä läksyjä. Pää hieman takkuaa lukemisessa. Kynällä kirjoittaminen on kummallista ja jäykkää. Kyllä se tästä taas lähtee rutinoitumaan. Uusilla ykkösillä on varmasti paljon kauheampaa. Muistan elävästi ensimmäiset koulupäivät lukiossa, ja ykkösten puheista päätellen heilläkin on pientä aloitusahdistusta ilmassa. Voi raukkoja, onneksi en ole samassa tilanteessa. Kaikki on ihanan tuttua ja rutinoitunutta. Tietää tasan tarkkaan mitenkä hommat etenee ja paljonko työtä tietyn numeron saaminen suurinpiirtein vaatii. Ekat kaksi viikkoa jaksosta menee tekemättä mitään ja sen jälkeen kirjan avaaminen on paikallaan. Mukavan rentoa olla kakkosella. Opiskelun suhteen, sosiaalisen ympäristö on sitten aivan eri juttu. 

Uudet tuulet vanhassa ympäristössä

Jotenkin hassua kun kaikki on niin samanlaista. Koulu kulkee saman kaavan mukaan. Kaikki on yhtä raskasta kuin ennenkin. Tänään kuitenkin varmistuin että muuttaminen on ainut oikea ratkaisu. Aamulla eka ajatus; jos asuisin omassa kämpässä kääntäisin tähän aikaan vielä kylkeä ilman kellon pirinän uhkaa. Seuraava ajatus bussissa; tähänkin aikaan voisin vieläkin nukkua rennosti enkä istua tässä. Ja sitten hypäreillä vielä lisävarmistuksia. Nekin hypärit kävisivät toteen jos olisi oma kämppä. Ah, 7minuuttia rennosti kävellen matkaa kouluun kämpiltä. Voi kuinka paljon minulle jää aikaa kaikkeen muuhun.

Terkkari jälleen kerran toppuutteli etten menisi liian kaus asioiden edelle. Mulla alkaa aivan huomaamatta ajatukset liikkua turhan paljon tulevassa. Pitäisi mennä päivää kerrallaan ja pienissä paloissa. Nyt on paljon paljon helpompi olla kun ajatukset ei oo yhtä kaaosta. Pala kerrallaan ja ongelma kerrallaan eteenpäin. En ymmärrä minkä helvetin takia mietin jo ensi jaksoa. Ei sitä tarvitse vielä murehtia. Ei saa mennä asioiden edelle.

Yksi motivoiva tekijä minkä takia kannattaa raahautua kouluun on ilmainen, lämmin ruoka. Kesälomalla ei tullut kovin montaa tuoretta ja lämmintä ateriaa syötyä. Jotenkin ehkä riuduin lomalla. Nyt ahmin päivällä ruokaa niin paljon että olo on hyvinvoiva ja energinen.

Tänään oli lupauksia herättävä päivä. Välillä tuntui siltä ettei minussa ole mahdollisesti niiin paljon vikaa. Kukaan ei ajanut minua pois vaikka tungin itseäni ihmisten luo. Kivojen ihmisten luo. Niin, ei vielä.

What's wrong with me?

Aamuherätys oli helvettiä. Sain hetkeksi torkahdettua ja sitten jo kello rämisi. Heräämisen jälkeen kaikki oli jotenkin niin samaa. Sama bussi. Sama reitti. Samat ihmiset. Kaikki oli jotenkin niin outoa. Alusta lähtien oli sellanen fiilis, että mä oon nyt fyysisesti tässä läsnä, mutta henkinen puoli on jossain ihan muualla. Jotenkin nyt koko päivä tuntuu epätodelliselta. Vaikea tajuta että olin tänään koulussa.

Mä pärjäsin vartin. Sen jälkeen paha olo huokui rymisten ylle. Meinasin itkeä. Koko päivä kului itsensä koossa pitämisessä. Olin ihan sumussa. Ensimmäiset kiusauslämmittelyt alkoivat ilmetä. Mikä mussa on oikein vikana? Opettaja puhui heti aamunavauksessam, että tähän kouluun ei kiusaaminen tai epäkunnioittava käytös kuulu. Eräät ihmiset juttelivat omia asioitaan ja heiltä meni asia ihan ohi. Eihän se niitä koske, hehän eivät tee mitään väärää.

Ruokajonossa eräs oikeastaan tosi mukava opettaja tuli mun taakse. "No heippa Super!" Toivoin että älä kysy mitään lomasta. Yritin vaan olla itkemättä. Ruokalassa oli tarjolla jotakin spesiaalia jälkiruoan tapaista jota en ottanut. Siinä se opettaja sitten töni ja kysyi että etkö ota tätä parasta osaa? Taisin vastata  mumisten etten halua. Musta se oli kuitenkin kiva että joku huomasi mut ja tervehti. Siinä vaiheessa tuntui ettei minussa ole kauheasti vikaa. Ei se tunne kuitenkaan montaa sekuntia kestänyt mutta piristi edes hetken. Eräs toinen opettaja kysyi, kun istuin yksin käytävällä, että mites muutto sujuu? Sanoin itkun pidättämisestä ääni väristen että mun muutto on aivan pilalla. Onneksi se ei sen enempää kysynyt. Mutta minut edes huomattiin. Olin juuri lähdössä pois koulusta kun terkkari tepasteli ohi. Vaihdettiin muutama sana ja sovittiin tapaaminen huomiseksi että voidaan pohtia tilannetta. Muut ihmiset katsoivat vähän ihmeissään kun juteltiin sen kanssa niin tuttavallisesti.

Huomenna lähden uudella yrityksellä kohti koulua. Päivän pitäisi olla helppo, ei kovin vaikea este ylittää.

I'm a ghost with a beating heart

Huomenna se sitten taas alkaa. Yhtään en ole valmis koulunalkuun, en sitten yhtään. En oo koko viikkona saanut terkkariakaan kunnolla kiinni. Huoh, yksin joudun pohtimaan asioita. Oon vaan niin väsynyt ja stressaantunut. Vaikka yritän kuinka sanoa itelleni, että kaikki menee hyvin ja sulla ei oo mitään, niin se ei millään tunnu auttavan. Pinna on jotenkin hyvin kireällä vaikka yleensä en ole kovinkaan usein huonolla tuulella. Jollakin tavalla täytyy nyt vaan selvitä kaksi seuraavaa päivää koulussa.

Mun muuttaminen on aika jäissä. On niin paljon hankittavaa. Toi kela sotki lopullisesti aikataulun. Mun muuttobudjetti on puolentonnia pienempi kuin olen olettanut. Jollain tavalla pitää kuitenkin yrittää pärjätä rahallisesti, jos ei kelalta myönnetä rahaa niin pakko on sosiaalitoimistoa alkaa lähestyä. Vuokran ja takuusumman eräpäivä alkaa kuitenkin lähestyä uhkaavasti ja niitä välttämättömiä muuttohankintoja täytyisi myös ostaa. Mua kaduttaa hyvin suuresti kun tuhlasin rahaa lukiokirjoihin. Olisin sillä summalla maksanut niin paljon muuta tärkeämpää.

Muuttopäivä alkaa venyä yhä myöhäsemmäksi. Jos asia olisi minusta kiinni niin kantaisin maanantai iltapäivänä kamat kämppään. Jos voisin edes asiaan vähän vaikuttaa niin uhraisin koko tiistain muuttoon. Mutta kun ei niin ei. En kuitenkaan halua koko ensi viikkoa kulkea täältä enää kouluun.

Kaikki jatkuu jälleen

No, ehkä tämä tästä. Oikaisuvaatimus kelalle ja muutamia lausuntoja ja nimmareita mukaan. Tiesin että kaikki on mennyt aivan liian hyvin, miltei täydellisesti hetken aikaa. Oon jo odottanut että milloin tulee romahdus. Tulihan se sieltä lopulta kelan kirjeen muodossa. Mutta eipä tässä hätäillä liikaa, kelalla ei nyt ole muuta vaihtoehtoa kuin hyväksyä hakemus.

Torstaina se sitten alkaa taas. Opiskelut ja kakkosluokka. Kiinnostus hipoo nollaa. Pari päivää alkupaloiksi ja sitten heti viikonloppu. Hyvin leppoisa alku. Viikonloppuna kamat kasaan, maanantaina kämpät avaimet kouraan ja tiistaina muutto. Oon miettinyt paljon että miten olisi järkevintä hoitaa muutto koulun suhteen ja tulin siihen tulokseen että parempi olla yksi päivä kokonaan pois. Toinen vaihtoehto olisi ollut tehdä muuttoa hypäreillä ja bussia odotellessa pitkin viikkoa, mutta ei siitä tulisi mitään muuta kuin ahdistusta. Pitäisi koko ajan kello kourassa laskea paljonko on vielä aikaa ennen kuin pitää derivaattoja mennä pohtimaan. Ja voitte vaan kuvitella ettei ajatukset hirveästi pyörisi derivaatoissa jos kämppä odottaa minua.

Onhan se toisaalta kiva päästä takaisin kouluun. Tai no, tarkemmin ajatellen ei. Ei siellä oo kavereitakaan. Jatkuvasti saa olla varuillaan ja odottaa jotakin kiusaamiseen liittyvää. Joutuu istua tunkkaisessa luokassa monta tuntia. Välitunnit kyhjöttää yksin jossakin. Entäpä aamuheräämiset? Tervetuloa unettomuus ja ainainen stressi tarpeeksi nukkumisesta. Kaikki kirjojen pänttääminen ja esseiden väkertäminen. Sanakokeet ja ruotsin kielioppi. Hauska tutustua jälleen konsukiepre. Huoh, ainainen kellon tuijotus tunneilla. Odotus seuraavaan välituntiin. Odotus seuraavaan oppituntiin. Tervetuloa koeviikko paineet. Kurssiarvosana stressi. Kurssien määrä stressi. No nyt sataa vettä ja pitäisi mennä kouluun. Kirjat menee pilalle. Aamulla ei löydy vaatteita. Pitäisi shoppailla niitäkin. Rahaa palaa taas turhuuksiin. Päivästä toiseen samaa paskaa. Ahdistusta, pelkoa, pettymyksiä ja masennusta. Kirjat syö rahaa, vihkoja kuluu, voi vittu nyt on konsepti loppu ja kokeet huomenna. Lyijyä menee. Alleviivaustussi on taas kuivunut. Tervetuloa taas jatkuva muistiinpanojen kirjoittaminen. Pää väsyy ja käsi väsyy. Voi jumalauta miksi näitä pitää kopioida?! "Se on teidän omaksi parhaaksenne. "

En minä kuitenkaan vaihtaisi. Lukio vie voimia mutta tuo tullessaan kaksinkertaisen määrän voimavaroja. Menestys tulee ennen työtä vain sanakirjassa.

Elämäni on hylätty

Näin tämä elämä sitten heittelee synkkään suuntaan. Opintotukihakemus hylätty. Asunto olisi mutta ei rahaa pitää sitä. En tiedä mitä helvettiä mä nyt teen. En jaksa aloittaa paperirumbaa. En jaksa soittaa kelaan kun ei sieltä saa inhimillistä ihmistä langoille. Itken ja paiskoin kaikkia muuttotavaroita pitkin seiniä. Nyt on lasejakin rikki, mitä mä niillä edes enää teen. Pitikin tilata ne koko vuoden helvetin lukiokirjat. Enhän mä nyt tuolla koulussa jaksa kuukauttakaan ilman omaa asuntoa. Oon hyvin järkyttynyt kelan yllätyspäätöksestä. Turha kai näin toivottomalle tapaukselle on mitään uutta mahdollisuutta antaa. Sehän vaatii vähän rahaa. Nyt on sekin asia päivänselvää etten siis terapiaakaan tule ikinä saamaan, ainakaan kelan tukemana. Ja yksityisenä ei ole varaa.

Järkeäkö koko lukiotakaan on enää jatkaa. Kun ei ole varaa jatkaa sen jälkeen kolmannelle asteelle opiskelemaan.

Ne sanoo mulle tää on nyt sun todellisuus, tää on nyt sitä, tässä kaikki, tää on lopullisuus, tän ulkopuolella päivät valuvat hukkaan

En joutunutkaan vararikkoon lukiokirjojen takia. Odotin että kirjat maksaisivat 400-500e mutta selvisinpä 280 euron investoinnilla. Ja parikymppiä tuosta kului vihkoihin ja koepaperiin joita mun ei alunperin pitänyt tilata, mutta kun olivat niin mukavasti esillä napsautuksen päässä joten olihan ne pakko lisätä ostoskoriin. Olen hyvin tyytyväinen, nyt on koko vuoden kirjat (toivottavasti ei enempää tarvitse) tilattuna ja voi huokaista helpotuksesta.

Viikko aikaa koulun alkuun. Oon aika välinpitämätön. En halua enää sitä stressata. Asioita täytyy laittaa tärkeysjärjestykseen ja koulu ei ole nyt se number one. Elämä muuttuu jatkuvasti ja en voi suunnitella etukäteen millaista koulussa tulee mulla olemaan. Täytyy vain luottaa siihen että kaikki tulee järjestymään.