Jotain loppui, jotain alkaa

Kahden viikon uraputki hautausmaalla päättyi. Yllättävän surullinen asia, sillä ehdin jo tottua työpaikkaan ja sen ihmisiiin. Eilen loppui myös terapia hetkeksi. Sekin hieman suretti mutta ei niin paljoa kuin odotin. Mutta ensi viikolla voi hieman ahdistaa, kun ei ole terapiaa missä purkaa ja käsitellä asioita. Viisi viikkoa lomaa terapiasta ja niin paljon ehtii tapahtua sen aikana.

Nyt vietän siis kaksi viikkoa lomaa. Mulla on paljon asioita hoidettavana mutta uskon että asiat järjestyvät. Täytyy hoitaa asioita kelan, lastensuojelun, sossun ja autokoulun kanssa. Raha-asioita kaikki. Kuukauden kuluttua täytän 18v ja nämä byrokraattiset asiat tuntuvat hieman mutkikkailta. Autokoulu ei ole vieläkään lähettänyt toista tuhannen euron laskua ja mun pitää saada se pian, oikeastaan todella pian. Lastensuojelu maksaa ne laskut suurimmaksi osaksi siihen asti kun täytän kahdeksantoista. Lisäksi ongelmia aiheuttavat nämä työntekijöiden kesälomat. Vaikka mulla on tämä lastensuojelun päätös siitä että ne maksavat mun ajokortin, niin se päätös on voimassa vain siihen asti kun olen alaikäinen. Sen jälkeen tulevat laskut ovat mun oma murheeni.

Toinen raha-asia pitää hoitaa kelan kanssa. Opintotuki, asumislisä ja eläke. Kaikki pitää hakea uudestaan ja mietin että pitäsikö varata aika kelan toimistosta. Tosin viimeksi kun asioidin henkilökohtaisesti kelassa, niin tiskin takana oli hyvin ei-empaattinen ja epäkohtelias henkilö.

Elokuun alussa joudun sitten aikuissossun puolelle ja pelkään jo valmiiksi sitä käyntiä. Ensinnäkin se toimeentulolaskuri ei tule tykkäämään siitä kun saan elokuun alussa hieman rahaa tilille. Mutta ne rahat mitä mulla on tilillä niin ovat varattu autoon. Ne kuitenkin lasketaan toimeentulotukeen mukaan. Ilmeisesti mun pitää hassata kaikki rahat ennen sossun käyntiä että tili näyttää nollaa.

Näiden kahden lomaviikon jälkeen menen terveyskeskuksen osastolle töihin. Kaksi viikkoa siellä ja sen jälkeen viikko ruotsin abikurssia. Vituttaa mutta tarvitsen tuota kurssia jo ihan senkin takia että saisin kurssisuorituksen lukioon. Harmittaa kun autokoulu menee päällekäin kurssin kanssa ja joudun siirtämään viimeiset kahdeksan ajotuntia myöhemmäksi elokuulle. Mutta ei se haittaa kun ei vielä ole autoa. Olen muuten ruotsin kurssilla silloinkin kun täytän 18v. Wuhuu...

Ruotsin pänttäyksen jälkeen vain pari lomapäivää ja sitten takaisin kouluun. Katsoin ekan jakson lukujärjestystä ja näyttää aika tympeältä. Normaalin koulunkäynnin ohella täytyy valmistautua myös kirjoituksiin. Hämmentävän jännittävä tilanne. Viikko koulun alkamisen jälkeen jatkuu myös terapia. Ajatuksena on jatkaa jouluun asti eli ensimmäinen vuosi terapiaa kolmesti viikossa.

 

Sitten kun ihminen on kaatanut viimeisen puun, saastuttanut viimeisen vesipisaran, tappanut viimeisen eläimen ja pyydystänyt viimeisen kalan, hän tajuaa, ettei rahaa voi syödä

Kirjoittaminen jäänyt vähän vähemmälle. Asiaa olisi mutta kesätyöt väsyttävät kehoa ja mieltä. Maanantaina sain lämpöuupumuksen töissä. Join liian vähän vettä ja liikaa kahvia ja tein turhan ahkerasti töitä. Ei se ollut mitenkään vaarallinen uupumus, mutta mietin kyllä päivystykseen lähtemistä mutta kylmä suihku ja vesi auttoivat. Maanantaina terkkari suuttui mulle kun en ollut pitänyt siihen yhteyttä juhannuksen aikana. Oli ollut kuulemma hirveän huolissaan ja purki sitä vihaisena mulle. Suutuin terkkarille takaisin ja siitä se riita pitkästä aikaa lähti käyntiin. Tiistaina olin puolet työpäivästä lepolomalla maanantain uupumuksen takia, ja sinä aikana saimme terkkarin kanssa riidan sovittua ja juteltua läpi. Tosin kaikki tapahtui puhelimessa ja en ole melkein kahteen viikkoon nähnyt terkkaria.

Ja sitten pääsenkin jo keskiviikkoon asti. Koko päivän töissä ja aivan helvetin kuuma mutta olin nyt viisaampi ja pidin taukoja ja join riittävästi vettä. Mutta sitten koittikin terapia. Puhuimme kaikenlaista, miten terapia on sujunut ja mitä pitää vielä työstää. Kun terapia-ajasta oli kulunut puolet niin sanoin terapeutille että haluan lähteä kotiin. Yhtäkkiä kaikkia voimat valahti ja sanoin että tahdon pois. Terapeutti hämmentyi ja ehkä vähän säikähti että mikä mulle oikein tuli. Kysyi mikä vei multa yhtäkkiä kaikki voimat. Sanoin vain etten jaksa ja väsähdin ja sanoin haluavani pois. Terapeutti päästi lähtemään vaikka ei oikein ymmärtänyt tilannetta. Näin ei ole koskaan aikaisemmin tapahtunut. Mutta nyt tällainen tapaaminen. Olin vain niin ahdistunut kun mielessä pyöri jatkuvasti se että terapeutti jää lomalle ja toiseksi viimeinen tapaaminen. Ahdistuin ja pelkäsin itkeväni joten oli parempi karata paikalta. Mutta perjantaina on se viimeinen tapaaminen. Ymmärrän ja tiedän lomista mutta tää on mulle aivan uusi tilanne.

Ja tänään töissä aivan mielettömän upea salama-show. Hiton pelottavaa kun salamat nuolevat kymmenen metrin päässä maata ja mietin kuinka vaarallista olisi kävellä ulkona. Sähköt poikki ja pimeää. En ole koskaan ollut näin lähellä salamoita.

Aika väsynyttä tekstiä taisi olla...

Pikku päivitys

Kesätöissä koko viikko ja kiirettä on pitänyt. Maanantain ja tiistain leikkasin yhtä hiton nurmikkoa. Ja töiden jälkeen kävin terapiassa ja terkkarin porukan kanssa katsomassa superpesistä. Keskiviikkona suuntasin autokoulussa radalle. Puoli seitsemältä aamulla lähdettiin sadan kilometrin päässä sijaitsevalle radalle, ja minä ajoin menomatkalla hyvin reipasta vauhtia. Olimme vartin etuajassa radalla, ja autokoulun opettaja sanoi että ajeltiin ilmeisesti moottoritietä pitkin kun vauhti oli sen mukaista. Tietysti opettaja myös moitti ylinopeudesta.

Vielä viikko näitä töitä ja sitten vaikeat ajat koittavat. Terapeutti jää lomalle ja olen aivan sekaisin pelkästä ajatuksesta. En oikein tiedä miten suhtautuisin asiaan. Se on hämmentävää ja pelottavaa. Hämmentävää, kun tyyppi jota olen puoli vuotta tavannut kolmesti viikossa katoaa viideksi viikoksi ja ei ole mitään yhteyttä. Pelottaa miten selviän kun en voi purkaa pään sisältöä terapeutin kanssa.

Juhannus oli ankea mutta selvisin siitä. Olen kuitenkin hieman käärmeissäni terkkarille.

Höpöjä asioita

Itkeskelin sitä kun joudun ensi viikolla kesätöihin ja en näe terkkaria enkä perhetyöntekijää. Olen murheellinen. Vielä kuusi kertaa terapiassa käymistä ja itkettää kun tulee viiden viikon terapiatauko. Olen puoli tavannut terapeuttia kolmesti viikossa ja pisin tauko on ollut viikon mittainen. Nyt tulee kerralla viisi viikkoa taukoa. Lisäksi heinäkuussa terkkari lomalla. Perhetyöntekijä kyllä käy, mutta se käy vain siihen asti kunnes täytän 18v. Sitten lakipykälät kieltävät tapaamiset. Surullista.

Mietin että voisinkohan tehdä jonkinlaisen kesäisen kortin tai muuta sellaista terapeutille? En tiedä onko se soveliasta tai onko se jotenkin outoa.

Olen käynyt sellaisissa palavereissa, joissa on terkkarin ja minun lisäksi psykiatrinen sairaanhoitaja. Ollaan mietitty kesää ja sitä miten pärjäisin sen. Terkkari on kertonut, että osaan kirjoittaa nätisti ja sairaanhoitaja innostui ja ajatteli että voisin kirjoittaa vaikka novelleja tai vaikka perustaa blogin. Siitähän terkkari innostui ja ajatteli että blogin kautta saisin jotain juttuseuraa ja saisin ajan kulumaan kun kirjoittaisin. Hymyilin mielessäni, ja teki mieli kertoa että olen jo vuoden päivät kirjoitellut blogia, ja terkkari on saanut lähes pääosan minun kirjoituksissani. Muuten olisin voinut kertoa minun pikku harrastuksestani, mutta jos terkkari saisi tietää niin se innostuisi hieman liikaa ja kertoisi blogista muillekin ihmisille. Terkkari on sellainen höpöttävä höpönassu.

Palaverissa mietittiin mitä haluaisin tehdä kesällä. Sairaanhoitaja mietti että miten olisivat festarit tai muut sellaiset nuorten tapahtumat. Ei minua enää sellaiset kiinnosta. Nyt haluan muumimaailmaan ja katsomaan eläintarhaan eläimiä. Haluan onkia ja kaivaa matoja maasta. Haluan kiljua possujunassa. Haluan tehdä asioita joita en ole saanut lapsena tehdä. No, eilen toteutin tuon matojen kaivamisfantasian. Super, (lähes) 18v, lähti perhetyöntekijän kanssa kalaan ja hyppäsi ojan yli pellolle kaivelemaan matoja. Ei ollut lapiota mukana joten käytin puiden keppejä apuna ja kaivelin aivan innoissani multa roiskuen matoja. Mutta en löytänyt yhtäkään otusta joten kalastaminen jäi sillä kertaa siihen. 

Kolmisen viikkoa olen käyttänyt kelo-cotea ja ei mitään apua. Ei mitään eroa kelo-cotella hoidettujen ja ei-hoidettujen arpien välillä. No, jos oikein suurennuslasilla katsoo, niin ehkä pientä apua on ollut, mutta tosin se voi olla lumevaikutusta.

Ilmoittauduin kansalaisopiston ruotsin abi-kurssille. Toivottavasti se kurssi toteutuu ja tulee porukkaa riittävästi, sillä tuon kurssin takia otin yhden kesätyöviikon pois kalenterista. Pari tyyppiä kun tulisi vielä mukaan niin minä nostaisin osakkeitani ruotsin yo-kirjoituksissa. Intensiivistä ruotsin pänttäämistä 40 tuntia kuukautta ennen kirjoituksia. Ja saisin kaupan päälle hyväksytyn kurssin lukioon. Melkein rukoilen että tuo kurssi toteutuu.

Muuten, millaisista kursseista saisi lukiossa myös hyväksytyn kurssin? Siis sellaisista koulun ulkopuolisista kursseista niin kuin esim. noi kansalaisopistot. Hygieeniapassista saa, mutta en vielä tiedä milloin saisin mahdollisuuden suorittaa sen. Ja tietysti autokoulusta tulee kurssi.

Liikaa stressiä ja kaniineja

Liikaa stressiä..

Liikaa paineita..

Liikaa kirjoja..

Liikaa kesätöitä..

Liikaa lääkkeitä..

Liikaa viiltelyjälkiä...

Tuntuu että kirjoitukset painavat päälle, vaikka niihin on vielä monen monta viikkoa aikaa. Käytän älyttömästi energiaa stressaamiseen. Voin istua pitkään pöydällä ja tuijottaa ruotsin kirjakasaa, mutta en saa tehtyä asialle yhtään mitään. Katselen vanhoja terveystiedon yo-kokeita, ja tajuan että en osaa mitään muuta kuin jokerikysymyksiä. Sellainen käsite kuin antioksidantti on ihan tuttu, mutta en osaa selittää sitä ja stressaannun. Näin painajaisia terveystiedon yo-kokeesta. Istuin salissa ja tajusin etten osannut mitään ja vedin kaikkiin papereihin rastit päälle ja lähdin pois. Se oli niin todentuntuinen, ja herättyäni olin hetken aivan pökerryksissä, kun mietin että kirjoitinko jo terveystiedon vai en.

Olen pelannut tennistä ja hullaantunut siihen. Voi kun olisi enemmän pelikavereita.

Olen antanut terkkarille lempinimen. Kaniini. Välillä epäilen omaa mielenterveyttäni ja pääni kummallista sisältöä. No, ei terkkaria haittaa vaikka kutsun sitä kaniiniksi silloin kun olen höpsöllä päällä.

Kaniini näyttää taitonsa ja ankanpoikanen pörhistää ylpeänä sulkiaan

Keskiviikkona teimme terkkarin kanssa pienen ja ihan ok reissun. Kävimme edellisessä asuinpaikassani hakemassa tavaroita. En kerro siitä sen enempää, mutta ihailen terkkarin sosiaalisia taitoja ja sitä että se vaan osaa olla ihmisten kanssa. Kaikenlaisten ihmisten kanssa. Terkkari sanoi että niin kauan kun tietyt ihmiset käyttäytyvät suhteellisen kiltisti minua kohtaan, niin sekin kohtelee niitä tyyppejä kivasti. Mutta jos tietty tyyppi alkaa haukkumaan minua niin terkkari puolustaa mua.

Tuon reissun jälkeen terkkari lähti viideksi päiväksi reissuun muualle päin Suomea. En kerro tuostakaan sen enempää, mutta tänään terkkari ja sen porukka esiintyi uutisissa, teeveessä. Ylpeä olen. Pörhistän jokaisen ankanpoikasen sulan kun olen niin ylpeä terkkarista.

Minun loma on alkanut ihanasti. Paras kesälomaviikko ikinä. Kaikkea kivaa pientä tekemistä ja touhaamista ja olen ollut hyvällä mielellä. Olen niin onnellinen.

Kaniini hätääntyi kun ankanpoikanen voi pahoin

Ensimmäinen virallinen kesälomapäivä koulusta. Siltikin herään aikaisin aamulla ja tassuttelen koululle. Syynä oli pikku palaveri kesän suhteen, jossa oli mukana sosiaalitätejä, polin tyyppejä ja terkkari. Eipä siellä mitään ihmeempää ilmennyt. Terkkari oli tulostanut minun hassuja tarinoita ja esitteli ylpeänä ankanpoikasten kuvia. Ja olen muuten saanut yhdestä opettajasta kaverin. Voin kuulemma tulla sen luokse kesällä. Jännää.

Helvetin helle hellii. Vihaan sitä kun ei voi pukeutua ihaniin ja paljastaviin asuihin koska viiltelyjäljet ovat esteettinen haitta. Onneksi tänään oli viileämpää. Makasin silti sängyssä pitkälti koko päivän. En saa oikein öisin nukuttua ja olen väsynyt. En ole syönyt moneen päivään oikein mitään kun ahdistaa. Terkkari tuli käymään päivällä minun luona ja vei mua vähän ulos ihmisten ilmoille. Terkkari ulkoilutti minua ja vei kauppaan katselemaan asioita ja ihmisiä. Hetken aikaa ihan jees, mutta sitten ahdistuin suunnattomasti ja sanoin kaupassa järkyttyneenä että mennään jo pois. Terkkari hätääntyi kun minä jähmetyin yhtäkkiä seisaalleni ja menin ihan lukkoon. Vei minut autoon ja kyseli hämmentyneenä että mikä minulle tuli yhtäkkiä. Olin paniikissa ja huonovointinen, joten en vastannut mitään vaan pyörittelin päätäni hämmentyneenä. Terkkari ajatteli että mitä helvettiä äsken tapahtui. Ensin ihan mukavaa, mutta sitten Super jäätyy paikalleen ja vaipuu johonkin tilaan, menee paniikkiin. Sanoin vain että haluan kotiin. Terkkari oli hätääntynyt ja jatkoi kyselemistään. Näinkö jotakin ahdistavaa? Sanoiko hän jotakin ahdistavaa minulle? Suutuinko jostakin sille? Jatkoin pään pyörittelyä. Terkkari kierteli autolla kylää kun ei halunnut vielä viedä minua kotiin. Olin niin helvetin outo. Sitten aloin voida vähän paremmin ja juttelin muista asioista. Terkkari rauhoittui kun palasin takaisin tähän maailmaan. Pääsin kotiin ja hämmentynyt terkkari ajoi takaisin omiin töihinsä.

Olin itsekin vähän hämmentynyt tuosta kohtauksesta. Ei ollut ensimmäinen kerta, mutta nyt oli aika paha kohtaus. Paniikkikohtaus ja pahoinvointi yhdessä. Johtuu lääkkeistä tai siitä kun en syö lääkkeitä. Lopetin sertralinit kokonaan muutama viikko sitten. Ja tolvonit lopetin viikko sitten kun reseptillä ei ollut enempää. Ihan yhtäkkiä jouduin lopettamaan tolvonit. Kolme kuukautta käytin niitä putkeen ja sitten naps, lääkkeet loppuivat kaapista. Kerroin hyvissä ajoin lääkärille että pian lääkkeet loppuvat. Mutta silti en saa niitä lisää. Ei tuollaisia lääkkeitä saisi lopettaa kuin seinään. Reilut puoli vuotta olen ollut ilman omalääkäriä. En ole puoleen vuoteen käynyt polilla. Lääkitys on kaikkea muuta kuin tasapainossa. Kerroin terkkarille että mistä mun kohtaus todennäköisesti johtui ja se vähän rauhoittui kun kuuli syyn. Terkkari otti yhteyttä lääkäriin ja oli samaa mieltä että tarvitsisin lääkärin nuorisopsyk.polilta. Mutta kun ei ole resursseja niin ei ole. Olen tipahtanut priorisoinnissa häntäpäähän. Vuosi sitten loistin ensimmäisten hoidettavien joukossa. Terkkari hätääntyi kuitenkin niin paljon minun kohtauksestani, että lupasi hankkia minulle lääkekontrollin lääkärin kanssa. Hyvä. Voin tehdä tilauslistan lääkärille siitä, mitä nappeja tarvitsen.