Sivut

perjantai 11. toukokuuta 2012

Riko minut että ehjäksi tulla saan, riko minut hellästi mutta kokonaan, kisko pois kaikki tarpeeton, silloin helpompi olla mun on

Oon huomannut että mun on aika vaikeaa istua tunneilla. Vahtaan jatkuvasti kelloa ja lasken paljonko on vielä tuntia jäljellä. Mihin? Välituntiin? Hypäreille? Yksinäisyyteen? En tiedä mitä oikein odotan.

Koeviikko on kauhea. Liikaa vapaa-aikaa ja ei mitään järkevää tekemistä. 5 normaalia koulupäivää jäljellä. Sitten koeviikko. Teemapäivä. Ja sitten lomalle.. Ei ei ei ei. Miten täs näin kävi? Vielä tosin tapahtuu paaaljon ennen kesälomaa. Ensinnäkin psykologiset tutkimukset. Ja mielivaltaiselle lääkärillekin on aika vielä ennen lomaa. Meillä on ollu puhetta terkkarin kanssa että mun pitää saada kesäks tukihenkilö. Eihän se nainen uskalla jättää mua omiin käsiini koko heinäkuuks. Vielä kesäkuussa se pystyy pitämään musta kiinni mutta sitten jään tyhjän päälle. Jotenkin tukihenkilö tuntuu oudolta. Maksettua seuraa. Heinäkuuks on varmaan vaikea saada sellaista kun se on yleisin lomakuukausi.

Mun pitäis puhua ryhmänohjaajalle mun kursseista ja kesälomasta, mutta en oikein osaa kun se tietää aivan liikaa. Meillä on aika erikoiset välit. Mä kerron terkkarille ne asiat mitkä mua vaivaa ja se kertoo sitten eteenpäin ryhmänohjaajalle. Ja sitten ryhmänohjaaja kertoo sitä vaivaavat asiat minuun liittyen terkkarille ja  se kertoo mulle. Ja syvällisiä wilma-keskusteluja on ollut syksyn mittaan ohjaajan kanssa. Mutta ei oikeestaan olla juteltu kahestaan sen kanssa, mutta se tietää älyttömän paljon.


Ja kurssivalinnat vielä tekemättä ens syksyä varten... Ahdistaa pelkkä ajatus. Nyt pitäis alkaa päättää mitä kannattaa ottaa. Mua ahdistaa liikaa kielet ja en haluais ottaa niitä mutta pakko on. Pitkä enkku ja paljon kursseja. Ruotti ja kirjotan sen joooten pitää ottaa kaikki kurssit. Äikkä ja otan sitä kun pärjään siinä. Hyi kauheaa kuinka paljon sosiaalisia aineita..

Mulla on ihan kauhea olo kun kaikki menee ei mitenkään. Aamulla mietin taas kaikkea paskaa. Otin lääkkeet ja mietin koulukiusaamista ja sitä, että tämä on seuraus siitä. Mä vedän lääkkeitä ja kärsin kun elämäni tuhonneet ihmiset viettävät normaalia nuorten elämää. Joudun olemaan kesätöissä kuukauden entisen luokkalaisen kanssa. Ja entisen kiusaajan. Koulukiusattu joutuu maksamaan kalliin hinnan. Oman elämän. Tulevaisuuden. Aivan kaiken. Ja myös rahallisestikin, lääkkeet ja terapia. Sanat viiltää, kirjaimellisesti ja mulla on siitä arpia todisteena. Muut ihmiset kärsii. Terkkari kärsii. Opettajat kärsii. Ja se on teidän kiusaajien vika.


4 kommenttia:

  1. Oon nii samaa mieltä kiusaajista! Puit munki ajatukset sanoiks tosi hyvin (:

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äääh.. Kiusaajat on kyllä ihan syvältä :/ Nehän on jopa tappajia, jos näin karkeasti voi sanoa. Ajaa kiusatun niin syvälle ahdinkoon ettei siinä oo mitään muuta ulospääsyä kuin kuolema. Ja näitä tapauksia alkaa olla aina vaan lisää.

      Poista
  2. Tuo on kyllä niin valitettavan totta, että kiusaajat ovat henkisiä tappajia. Kannattaa kuitenkin muistaa, että kiusaamisesta voi selvitä. Itse uskon ja koen, että olen omien kokemuksieni kautta nyt entistä vahvempi. Nyt kun ne kokemukset ovat takana, osaan jatkossa toimia toisin ja pidän huolta siitä, etten enää joudu samaan kierteeseen toista kertaa. Ja jos ei mitään muuta, niin ainakin kiusatut voivat tarjota toisilleen vertaistukea :)

    Eihän se kivaa ole kuulla, kuinka koulukiusaajilla tuntuu elämä sujuvan paremmin kuin itsellä. Oikeudenmukaisemmalta tuntuisi, että he kärsisivät tekemisisstään. Kuten tuossa postauksessasi todettiin, koulukiusaamisen aiheuttamat henkiset ongelmat ovat paljon pahempia kuin moni saattaa edes kuvitella.

    On helppoa ajatella, että jos joku koulukiusaaja on saanut parisuhteen, työn, lapsen tai muuta vastaavaa, niin sillä menee sitten paljon paremmin. Ovathan nämä asiat usein positiivisia, mutta kannattaa kuitenkin muistaa, että loppujen lopuksi se kiusaajien harjoittama "normaali elämä" on vain näennäistä ja harva meistä haluaa ongelmistaan julkisesti puhua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos viestistä! <3

      Tottahan se on, että kiusaajilla itsellään on yleensä se ongelma, ei kiusatulla. Oma paha olo puretaan kiusaamalla täysin syyttömiä ihmisiä. Ite tiedän, että osalla jotka ovat kiusanneet tai kiusaavat on kotona monelaisia ongelmia. Yritän jollain tavalla ymmärtääkin kiusaajia jos tiedän heidän taustojaan. Jotenkin se paha olo on vaan saatava purkaa. Oma epävarmuus ja heikkoudet piilotetaan kun löydetään toisten heikkoudet ja epävarmuus.

      Poista