Catch me if you can!

Tänään polilla lääkärissä. En osaa sanoa muuta kun ei helvetti. Menin sinne terkkarin kanssa yhessä. Heti kun  menin sinne lääkärin huoneeseen niin mulle tuli kauhean huono olo ja oisin voinu oksentaa. Ekat viistoista minuuttia mietin kokoajan, että nyt juoksen ulos ja vessaan oksentamaan. Yritin vaan nieleskellä kokoajan ettei laatta lentäis. Mun vastaukset oli koko ajan emmä tiiä, kun en pystynyt keskittymään yhtään kysymyksiin. Poli toi sitten myös fyysisen pahan olon, eikö psyykkinen jo riitä?

Lääkäri pakottaa mut tekemään psykologiset tutkimukset. Ei millään mee jakeluun etten jaksa tehä niitä enää loppukeväällä. Tässä on ihan tarpeeks jo paskaa, mutta ilmeisesti mikään ei riitä. Kaks viikkoa joudun hyppäämään siellä polilla. Just ennen koeviikkoa. Ei muuta kun onnea kokeisiin, en ees tunneille ehi mennä. Muutenkin on jo enkun aine ja filosofian välikokeet rästissä. Se lääkäri kävelee mun yli. Mun tahtoa ei kuunnella missään vaiheessa. Sama kai se oonko siellä ite paikalla vai en. Lääkärihän se mun elämästä päättää. Oon erittäin vihainen kun ihminen jonka tapaan tyyliin 3 kertaa vuodes päättää mun elämästä näin helvetin paljon. Mulle sanottiin, että mun pitäis olla tyytyväinen kun pääsen noihin tutkimuksiin noin nopeasti, sillä ne jotka oikein haluaa niihin joutuu oottaa jopa puol vuotta. Miksei ne voi sitten mennä mun edelle jos ne kerran oikein haluaa päästä niihin tutkimuksiin? Ei mulla oo mitään motivaatiota rampata polilla kahta viikkoa koulun samalla kärsiessä. Ja ne poliajat on niin typeriä etten ehi koulussa syödä päivällä kouluruokaa. Kuinkahan vittuuntunut mahdan olla siellä polilla jos en ees ehi syödä mitään ennen sitä? Yhtenä päivänä on sellanen aika että joudun vissiin olemaan 12 tuntia syömättä mitään. Ja sen takia kun lääkäri tunki oman kontrolli aikansa justiin ruokailun aikoihin ja sitten vielä se psykologi on sen jälkeen. Kaikista pahin juttu on se, että mun käynnit polilla perustuu vapaaehtoisuuteenm mutta siltikin mua pakotetaan käymään siellä.

Ja reseptin sain kouraani niin kuin arvelinkin. Samat lääkkeet jatkuu. Paitsi nostettiin annostusta. Nyt pitäis alkaa popsia sertralinia 75mg päivässä. Ja sain 6 x 30 pilleriä ja 1,5 menis päivässä. Eli aika hiton kauan joutuisin syömään vielä lääkkeitä. Ei mitään kiinnostusta nostaa annosta. Taidan jatkaa vaan viidelläkympillä.  Ehkä lopetan kokonaan pian. Päätän ite siitä mitä kehooni laitan.

Koulussa en tänään polin takia ehtinyt menemään tunneille. No jes vaan, taas jään jälkeen reissun takia, jossa olis ollu se ja sama olinko ite paikalla vai en. Menin kirjastoon vähäks aikaa miettimään ja istuskelemaan ja sitten sain päähäni lähettää terkkarille viestejä. Aika vittuuntuneita viestejä tais olla. Sanoin, etten halua tehä niitä tutkimuksia ja kaikkea muuta paskaa. Meinasin lähettää sellasen viestin jossa sanoin, että en tuu niihin tutkimuksiin ja yrittäkää väkisin viedä mut polille. Ota kiinni jos saat. Onneks sen verran järkeä oli päässä että sain muotoiltua viestin vähän järkevämpään muotoon. Myönnän kyllä, että vähän hävettää kun lähettelin aika kärkkäitä viestejä sille. No tulipahan sanottua se mitä ajattelen.

 Harvoin oon näin raivossani mistään. Mutta positiivista tässä kaikessa on se että en oo vihainen itelleni yhtään vaan sille polilääkärille. Sen sanomiset ärsyttää mua suunnattomasti. "erikoissaairaanhoito menee koulun edelle". Niiin. Ehkä sun maailmassa mutta ei mun. Mulle se kuulosti siltä että masennus menee koulun edelle. Se vissiin kuvittelee, että alkaisin pitkittää lukiota neljään vuoteen masennuksen takia. Näin sitä mun masennusta hoidetaan. Pakota ja pitkitä.

Nyt on oikeestaan hyvin energinen ja vahva olo. Tuntuu että koko mieli ja kroppa on kerrankin samalla puolella. Vääryys kohdistuu kumpaankin ja sitä me emme hyväksy. Ihan hyvä tuntea vihaa muutakin kuin itseä kohtaan. Terveellistä kun koen muutakin kuin tyhjyyttä.

Huomenna taidan mennä taas terkkarille. Toivottavasti yhtä vittuuntuneena ja vihaisena. Miks mä alkaisin peittää mitään? En oikeestaan hirveesti välitä vaikka sanoisin ihan kaiken mitä ajattelen niistä tutkimuksista ja polista ja masennuksenhoidosta ylipäätään. Toinen ongelma on yks opettaja joka tietää mun asioista ehkä vähän turhan paljon. Tekis mieli sillekin vähän valaista asiaa.

Ja en, en oksentanut vaikka jälkikäteen sanottuna ois ollu ihan mielihyväinen kokemus oksentaa sen lääkärin päälle.