Saan tukihenkilön heinäkuuks ainaskin. Onpas pelottavaa. Mietin jo millanen se mahtaa olla. Mitä jos en tuukaan sen kans juttuun? Nyt sekin jo ahdistaa. Voi apua kun tässä on niiin paljon kaikkea uutta ja pelottavaa. Ei meinaa ajatukset pysyä kasassa yhtään.
Hain tänään lisää lääkkeitä apteekista. Mun tarkotuksena oli ottaa yks 30 tabletin pakkaus mutta ei niillä ollut niitä ja se apteekkari anto mulle 100 tabletin pakkauksen ja samaan hintaan vielä. Nyt aloin miettiä että olikohan toi ihan laillista? No jaa, halvalla kun sai niin mikäs siinä. Eipähän tartte hetkeen apoteekkiin mennä. Muutesta vaan, aloin omin päin napsimaan vaan 50mg vaikka olis tarkotus syödä 100mg. Mulle oli jo 75mg aivan liikaa ja toi viiskyt sopii mulle hyvin. Mutta täytyy kyllä myöntää että mulla on aivan liikaa noita lääkkeitä kaapissa kun syön vielä puolet vähemmän kuin sais.
Huomenna terkkari soittelee joten ei aivan yksin tarvi kaikkea pohtia. Nyt vasta sen tajusin että ei helvetti, maanantaina se olis niinkun kesätöitä. Kukkia istuttamaan 7:00 --->
Kirjat vaihtuu kukkiin. Rutiinit on muuten samat kun herään samaan aikaan ja tuun kotiin takas samaan aikaan mutta aivan erilainen päivä muuten.
Aika tyhjät fiilikset kun ei tarvikaan illalla miettiä mitään koulujuttuja. 10 kuukautta tauotta on pitänyt jotakin kouluasiaa miettiä. Kaikki lomatkin on joutunut jotakin tekemään. Mutta yhtäkkiä ei tarttekaan tehä mitään. Syksyllä mulla oli kauhea pino kirjoja hyllyssä mutta nyt se ammottaa tyhjyyttään. Vau, mä oikeesti oon päntänny jokasen noista kirjoista. Sen joudun myöntämään, että minä idiootti tilasin jokaikisen kirjan kahta päivää ennen koulun alkua netistä. Kauhea riski laittaa melkein kuussataa euroa kirjoihin kun en oo päivääkään vielä ollut lukiossa. Mutta hyvä puoli oli se ettei tarvinnut kertaakaan miettiä mitään koulukirjoja vuoden aikana. Mutta joo, aika helvetin outo olo kun tarvi mitään lukea.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti