Turha elää turhaa

Hirveää tuskaa viettää lomaa. Mietin kaikkea sellaista mitä mun ei pitäis. Polilääkäri. Terapia. Kesäloma. Kesätyö. Yksinäisyys. Ens syksy. Kuolema. Noi kaikki pyörii mun mielessä. Ainut positiivinen ajatus on pururata ja juokseminen. Itsensä hengiltä juokseminen tosin.

Koko päivän oon tahtomattani miettinyt kuolemaa. Lukenut vanhoja psykan kirjoja joissa puhutaan kuolemasta. "Kuoleminen on tehty nykyihmisille hyvin vaikeaksi". En nyt olis tosta niin varma. Mä oon sisältä ihan kuollut, pelkkä ulkokuori jäljellä. Mutta sen ulkokuoren ei anneta kuolla. Pakotetaan kärsimään. Ja kyllä, olen myös lukenut tänään filosofiaa ja pohdinnat on hyvin syvällisiä sen takia.

Kaikki päivät on samaa paskaa. Millään juhlapäivillä ei oo enää mitään merkitystä. Ne on mulle vaan pakkolomaa. Mä en ees ymmärrä mistä ne on pakkolomaa. Koulusta? Elämästä? En ymmärrä.

Nukun liikaa kun en jaksa nousta ylös tekemään ei mitään. En tee yhtään mitään. Tiedän, että mun elämä on turhaa. Miks mun pitää sitten elää? Koska mun on pakko. Oon luvannut. Ja mä oon niin piinallinen näiden lupausten kanssa. Pidän ne aina. En vaan ymmärrä mitä väliä lupauksilla on enää kuoleman jälkeen.

Näin taas viime yönä ihan friikkiä unta kesätöistä. Sain eka kirjeen vanhalta kaverilta jossa kerrottiin että en pääsekään kesätöihin omalle paikkakunnalle. Sen takia mut lähetettiin yläasteaikasten luokkalaisten kanssa johonkin kerrostaloyksiöön jossa me asuttiin kommuunissa. Toivottavasti ei koskaan toteudu.

Olis jo tää loma ohi ja pääsis kouluun takas. Sais polireissun alta pois. Ei tarvis koko ajan miettiä kaikkea paskaa. Ei tarvis junnata kotona. Muut viettää vappua mutta mulle sillä ei oo mitään merkitystä. Millään juhlalla ei oo mitään merkitystä. Pakkolomaa kaikki. Oma syntymäpäivä on helvettiä. En oo 6 vuoteen halunnut mitään lahjoja yms. En ansaitse mitään. Siinä päivässä ei oo mitään juhlimisen arvoista. Toivon että sitä ei ois koskaan tapahtunut. Toivon aina että nää ois viimeiset synttärit. Ehkä viime synttärit olivatkin. Elokuussa täytän 17 v. Tällä hetkellä vaikea uskoa että sitä päivää tulee.