I'm not sure what I'm waiting for

Kuumetta ja joka paikkaa särkee. Infulenssaa terkkari meinas, mutta ei musta niin sairaalta kuiteskaan tunnu. Ei oo ees kurkku ollu kipee mutta muuten on vaan voimat kaikki. On niin vaikea sanoa onko tää henkistä vai fyysistä voimattomuutta. Ei pitäis nyt olla henkistä. Fyysisesti vaan voimat ihan finaalissa.

Oon syöny paljon suklaata taas ja ei oo oikein tullu liikuttua. Jotenkin olo on vaan niin turvonnut ja aattelin että oisin lihonu. Puntari näyttää kuitenkin illalla 51,4kg joten ei oo suklaa ja liikkumattomuus vielä ainakaan numeroihin vaikuttanu. Ja vähän vertailupohjana että pituus on n. 168cm. Ihan pientä nippelitietoa.

Koulu teettää enemmän töitä kuin olis aikaa. Hissaa, filosofiaa kaks kurssia, terveystietoa ja enkkua.. Paljon realeita ja lukemista. Ei vaan pää kestäis yhtään. Haluaisin vaan nukkua, nukkua ja nukkua enkä tehä mitään muuta. Mutta pakko jos aion päästä joskus lukiosta läpi. Mieluiten kolmessa vuodessa, kiitoos.

Ihan järjetöntä stressiä kun pitäis ajatella niin monia asioita ja tehä kaikkea. Ensinnäkin ens viikolla työsopimus pitäis tehä ja soittaa hmm.. pomolle. Koulustressi on ihan huh, järjetöntä. Terapia-asiaa pitää miettiä. Mites terkkarin kanssa tehään? Polilääkäriaika lähestyy. Lääkkeet? Ens lukuvuoden kurssivalinnat? Kesäloma? Niin joo, kaverin synttärijuhlat toukokuun alussa ja en tiedä meenkö kun asuu kaukana. Pitäis alottaa liikkuminen. Syödä terveellisemmin. Vähentää suklaata. Siivota. Pestä pyykkiä. Tehä ruokaa. Lukea lukea ja lukea. Selvittää mihin tää mun fyysinen kunto menee. Nouseeko kuume? Infulenssa vai johtuuko päästä? Tuntuu että pää hajoo.

Mutta sitten kun oon päässyt noista asioista läpi niin mitäs sitten? Tyhjyys. Loputon tyhjyys. Ei enää mitään. Eikä ketään. Kesäloma ja ei koulustressiä. Polista ei tarvi todennäköisesti murehtia. Terapia-asia stoppaa. Terkkari lomalla. Yhtäkkiä kaikki loppuu kuin seinään. Se on vaan että heippa ja koita pärjätä 2,5 kuukautta yksin. En pärjää. Kaks päivääkin tekee todella tiukkaa pärjäämisen suhteen. Just kun mulla on alkanut mennä paremmin niin kaikki loppuu. Syksyllä taas lähtökuopissa jos siihen asti selviän. En mä selviä.

Meillä on terkkarin kanssa aivan ihanat välit. Mä en ois ikinä uskonu, että pystyn luottamaan kehenkään mutta ilmeisesti pystynkin. Kauan siinä kesti. Monen monta tapaamista ja ihmettelen kuinka se jakso aina vaan kattella mua vaikka mun vastaukset oli "emmä tiiä" . Mutta nyt mä tiiän ja puhun. Kovan työn se teki että aloin puhumaan. Se tuntee mut tosi tosi hyvin nyt. Toisaalta se on hyvä juttu, että meillä on näin hyvät välit. Mutta toisaalta taas en voi kuolla, koska se ei anna enkä mä pysty tekemään sitä kaiken tän vaivan jälkeen. Ja se ei välttämättä oo hyvä juttu sittenkään.

Lukion keskiarvo kaikissa aineissa on 5 jakson ja 23 kurssin jälkeen 8,1. Oon ottanu muutaman kurssinumeron pois jotka otan suoritusmerkintänä. Ihan ok vissiin. Äikän kurssien ka. on 9 <3  hehkutan taas kun oon tyytyväinen siihen. Äikkä on noussut rymisten peruskouluajoilta. Vihdoinkin uskallan näyttää kirjoittamistaitoni eikä tarvi mennä muiden mukana, vaan voin mennä oman pään mukana. Niin ja se rauha. Ei yläasteella pystyny tunnilla yhtään keskittyä kirjottamiseen. Ja mä vaadin rauhaa että pystyn keskittyä.  Onneks paljon parempi ilmapiiri lukiossa.

Ja nukkuminen samaa seikkailua..