Sivut

tiistai 3. huhtikuuta 2012

What doesn't kill you makes a fighter

Mut on unohdettu. Mä en ymmärrä mitä nyt on tapahtunut, mutta en jaksa ajatellakaan enää mitään.

Tänään menin kouluun tekemään ruotsin koetta. Ja jouduin taas oottaa linkkaa yli kolme tuntia. Ekan tunnin ravasin pitkin käytäviä ja ootin että voisin mennä syömään ruokalaan rauhassa. Ahdisti taas se ällöttävä ihmismäärä. Siinä ravatessa pari luokkalaista sano jotain ja hymyilin ja vastasin jotain sekavaa. En jaksanut yhtään olla sosiaalinen ja sen tekohymyn saaminenkin oli tuskallista. Onneks oli koulussa hyvää ruokaa <3  Aattelin mennä sen jälkeen terksulle, mutta sitten juuri ennen sen ovea peräännyin ja tuli taas se sama vanha ajatus, että en viitsi vaivata sitä. Ja hyvä etten mennytkään sen luo. Lähin kirjastoon ettimään jotain lukemista loman ajaksi. Da Vinci-koodi sieltä lähti mukaan kun en muutakaan keksinyt. Koululla oottelin tunnin ja istuin portaissa yksin. Terksu meni siitä ohi pari kertaa, mutta ei ees tervehtiny. Oon todellakin tehny itteni niin näkymättömäks. En vaan ymmärrä enää mitään. Jotenkin vaan tuntuu, että mä oon tehnyt jotain ja oon ihan kauhea ihminen.

Mulla alko nyt siis loma ja vasta maanantaina 16.4. pitäis mennä kouluun. Kaks viikkoo lomailua jonka ohessa teen yhen itsenäisen kurssin. Voi tosin olla, että meen pääsiäisen jälkeen olevalla viikolla kouluun, mutta koska terksu ei oo ilmoittanut mitään suunnitelmia siks viikoks niin en tiedä yhtään. Saa nähä tuleeko siltä mitään viestiä ennen pääsiäistä. Mä en ainakaan aio olla siihen yhteydessä vaikka ahdistais kuinka. Ihan hyvä olla vaan yksin. Mä toivon jopa että se ei kahteen viikkoon olis yhteydessä muhun. Saisin ainakin varmistuksen että mut on unohdettu ja hylätty. Mutta oma vika. Mitäs oon näin näkymätön. Huomenna sen varmaan näkee miten käy.


 
Lomalle ei oo hirveästi suunnitelmia. Luen varmaan kirjoja ja katon ehkä leffoja jos keskittyminen sallii. Yksin oon ainakin paljon. Katoin viimeisen jakson lukujärjestyksen ja mulla on joka päivä vaan neljä tuntia koulua. Ja niiden kaksoistuntien välissä on hypärit, joten pitää yrittää keksiä miten tappaisin aikaa ne tunnit koulussa. Todella ärsyttävää kun pitää siellä koulussa vaan jumittaa. Ja rahaa taas kuluu kun on noin paljon vapaa-aikaa koulussa ja ei oo muuta tekemistä kun mennä kahville tai ostamaan jotain turhaa kaupasta. Kukkaro laihtuu mutta minä varmaan lihoan.

 

2 kommenttia:

  1. Mää en oo unohtanu sua!!! Mut harmi että susta tuntuu siltä, ja tiiän et oottelu (just bussi ja hyppytuntien aika) on ihan perseestä.

    Älä aattele sillee, että sää vaivaisit sitä terkkaria, mee vaan rohkeesti sen luo. On kyl todella todella törkeetä että se ei ees moikannu sua O.O Ja et oo kauhee ihminen.

    Äläkä sano että se olis sun vika että oot näkymätön, se ei oo! Jos se terkkari ei moikannu sua eikä oo ollu yhteydessä nii se ei oo sun vikas, et oo tehny ittees näkymättömäks. Sen terkkarin pitäs kyllä jo tietää että sulle on tärkeetä saaha jutella jonkun kanssa.

    Hyvä että sulla on ees vähän suunnitelmia lomalle :) Ja joku päivä voisit repästä ja tehä jotai mitä et oo piiiitkään aikaan (tai koskaan) tehny - siis jotain kivaa, ei mitää jee ryyppään tai muuta! :D

    Paljon tsemppiä ja voimia ja haleja! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva että joku muistaa :) oon aika laiska kommentoimaan oikein mitään. Mutta samoin tsemppiä ja haleja sinne!

      Poista