Let the rain come down and wash away my tears. Let it fill my soul and drown my fears

Eilen illalla menin sänkyyn ja yritin nukkua mutta jostain syystä mieleen tulvi kaikkea surullista ja aloin itkemään. Taitaa olla toinen kerta tänä vuonna kun itken. Olin niin väsynyt etten jaksanut. Olin niin yksin. Onneks sain sentään nukuttua taas 8 tuntia. Mutta siltikin oon kamalan väsynyt. Ja kesäduuniin en oo vielkään soittanut.

Tänään sain taisteltua taas päivän läpi ilman terkkarille menoa. Huomenna taidan mennä käymään sen luona. Heikko mikä heikko. Sanon sille että en jaksa enää ja haluan vaan pois. Mä kärsin niin suunnattomasti. Tää mun tuska on niin hirveää ja en jaksais enää tätä. Henkinen kipu. Ja siihen ei mikään lääke taida auttaa.

Mä oon niin väsynyt, että voisin taas itkeä. En jaksa enää tehä mitään. Koulussa syön hyvin, mutta kotona en jaksa laittaa mitään. Pyykkivuori kasaantuu mutta en jaksa välittää. Enkun sanakokeita en jaksa edes miettiä.

Pihalla luonto herää eloon mutta minä en. Mä vaan kuolen hitaasti kokoajan.

En koskaan oo riittävän hyvä tähän elämään. Mä haluan todellakin vain kuolla. En jaksais enää elää yhtäkään hetkeä. Tää on niin turha elämä. Oon aivan yksin.