Valvomista ja mustelmia

Viime yönä valvoin taas koko yön. Aamulla nousin sängystä olo ihan zombina. Linkkapysäkillä ootellessa puolihorroksessa tuli sellanen tuulenpuuska just kun se linkka ajo siihen mun eteen ja horjahdin sitä vasten niin, että löin oikean sääreni ikävästi just avautuvaan oveen. Mustelma näyttää tulevan. Kipeältä tuntuu vieläkin, mutta en voi syyttää kuin itseäni.

Kouluun päästyä menin terksulle. Mä en ymmärrä miten se voi olla niin iloinen mut nähdessään. Se tykkäs kun tulin kouluun sillä olin sitten turvassa. Sanoin taas että en halua enää terapiaan kun se vaatii niin paljon vaivaa. Se ei kuitenkaan luovuta mun kanssa vaan yrittää edelleenkin myönnyttää mua. Nojaa, katotaan miten tässä käy. Lääkkeistä en pystynyt sanomaan mitään. Olin liian väsynyt. Terksun jälkeen päivä oli aika ikävystyttävä. Mutta sain puhuttua yhestä kurssista opettajalle. Viimeses jaksos voisin tehä liikunnan kurssin itsenäisesti. Hypäreillä kävisin joko puntilla tai lenkillä. Aika houkuttelevaa, sillä tulis ainakin liikuttua. 3 kertaa viikossa 1,5 tuntia liikuntaa. Ja saisin vielä kurssinkin eikä mun tarvis välttämättä olla ihmisten kanssa tekemisissä vaan saisin liikkua yksikseni. Parempi kai se on kuin istua hypärit koululla ahdistuneena. Tai pyöriä vaan kaupassa ja miettiä mitä suklaata ostais. Mutta päätän vasta perjantaina mitä teen, sillä joudun keskustella terksunkin kanssa asiasta. Onhan se aika paljon treeniä kun kolme kertaa viikossa.

Huomenna en mee kouluun. Tarkotus oli mennä shoppailemaan, mutta en jaksakaan. Uudet juoksukengät aattelin etsiä, mutta en viitsi tuhlata rahaa jos en sitten käytäkään niitä. En halua mitään. En ansaitse mitään. Parempi vain jäädä sänkyyn makaamaan kun nyt on mahdollisuus siihen. Perjantaina taidan lähteä kouluun kun se terksu niin vaatii. Yksinolo ei tee mulle hyvää ainakaan sen mielestä. No, pakko kai se on mennä, että voin selvitttää mitä teen liikuntakurssin kanssa ja sitten informoida siitä sitä opettajaakin.

Nää mun yöt alkaa olla aikamoista tuskaa. Joko nukun pinnallisessa lääkehoureunessa tai sitten en nuku lainkaan. Ihan sama nukunko vai en, sillä oon yhtä väsynyt kuitenkin. Kyllä yks valvottu yö vielä menettelee, ehkä kakskin vielä sujuu. Kolmas alkaa jo tuntua ikävän fyysisesti. Neljäs on aivan järkyttävää. Siitä eteenpäin en tiedä miltä tuntuu, vielä.