Sivut

maanantai 9. huhtikuuta 2012

Tiimalasissa aika hupenee huomaamatta

"Mitä kuuluu?" "Mites sä oot pärjäillu?" "Kuinkas oot jaksellu?"  Ihan hyvää. Ihan hyvin.

Eilen pakolliset juhlat joihin piti mennä. Heti aamusta alkaen ahdistusta kun en keksinyt mitä laittaisin päälle ettei viiltelyarvet näkyis. Siitä on melkein vuosi kun oon ne arvet viiltäny mutta siltikin ne näkyy vielä hyvin. Mutta en jaksa ajatella enää niitä juhlia. Tekohymyä ja ihan hyvää. Siinä ne juhlat oli tiivistettynä mun osalta.

Mulla on lomaa ainakin vielä tiistaina. Siitä eteenpäin mä voisin olla kotona loppuviikonkin ja tehä itsenäisen kurssin. En tiedä yhtään mitä tekisin. Jotenkin tää pääsiäisloma meni todella äkkiä vaikka en ois ikinä sitä uskonut. Ei kyllä houkuttelis mennä kouluun vielä keskiviikkona kun voisin ihan hyvin jäädä kotiin nukkumaan. En oo saanu lomalla oikein mitään aikaseks. Mun piti kattoa leffoja, mutta en oo ehtiny kun vasta nälkäpelin kahtoa. Ja senkin katoin netistä. Mulla on vielä kirjojakin paljon lukematta. Siis mitä hittoa mä oon nää viis päivää tehny? Itsenäisen kurssin tehtävissäkin oon saanu vasta kirjotettua otsikon. Johonkin tää aika on kulunut.

Väsyttää vaikka nukun 10 tuntia päivässä. Tää mun nukkuminen menee aina vaan oudommaks. Valvoin pari viikkoo sitten neljä yötä peräkkäin lähes kokonaan ja tuntuu ihan samalta nytkin, vaikka nukun paljon. Mä nukun vaan niin pinnallisesti jostain syystä. Lääkkeistä toisin sanoen. En vaan uskalla lopettaa niiden käyttöä. Sosiaalinen ahdistus on lieventynyt ja se on se syy minkä takia en uskalla lopettaa lääkitystä. Mitään muuta hyötyä niistä ei oo ollut. Oon ehkä enenmmän sekasin kun ennen lääkkeiden käyttöä. Nukkuminen on täynnä outoja unia vaikka omalääkäri sano, että lääkkeiden pitäis syventää unta. Kävi just päinvastoin eli pinnallisti unta järkyttävästi.

Karmivia unia mutta silti voittaa synkän todellisuuden


Superin uuden urheiluelämän ensimmäisen päivän lupaus:
Tänään maanantaina pakotan itseni joko juoksulenkille tai pyöräilemään. Sitten muistan myös venytellä ja tehdä lihaskuntoliikkeitä. Urheilusuorituksen jälkeen lupaan syödä maitorahkaa ja banaanin. Illalla käyn lisäksi palauttavalla kävelylenkillä ja syön sen jälkeen terveellisen iltapalan.

Joo, ei taida tulla mitään mutta saapahan pettyä ainaskin. Pessimisti.

Olisin halunnut ottaa tähän blogiin kaikkia jänniä kuvia, (itseeni liittyen) mutta ylläri ylläri kamera on rikki, joten ehkä sitten joskus tulevaisuudessa..

Kiitos kaikille kommenteista! <3 Oon liian laiska ja saamaton vastaamaan..

1 kommentti:

  1. Mää vihaan pakollisia sukujuhlia kans, just siks kun en tiiä mitä pitäs pukee et saa arvet piiloo :( Nykyää laitan melke kaikkialle minne meen nii hirveen kasan rannekoruja :P

    Toi sun uuden urheiluelämän ekan päivän lupaus kuulostaa hyvältä :) Josset tänää saa täytettyä tota nii koita huomenna tai vaikka ens viikonloppuna. Sit kun saat sen rutiiniks nii hyvähyvä :) Ja kuvia ootellessa ;)

    VastaaPoista