Viimeinen lomapäivä ja kävin tänään hiihtämässä ja lenkillä <3 Olenpas ollut ahkera urheilija. Mutta huomenna kouluun taas. Taas pää täynnä ajatuksia ja huolia. Mietin edelleenkin lääkkeiden lopettamista ja terapiaa ja kaikkea tulevaisuuden turhuuksia. Jollain tavalla mä pystyn näkemään tulevaisuuteen joka tosin näyttää hyvin yksinäiseltä ja ahdistavalta. Ja mitä enemmän noita ahdistavia tulevaisuuskuvia tulee mun päähän sitä enemmän mun pää sanoo mulle etten elä enää silloin tulevaisuudessa. Ja sitten kun oon tarpeeks ahdistunu tulevaisuudesta niin vedän kaikki menneisyyden tuskat ja nykyhetken huolet siihen vielä mukaan. Ja mitäs tästä seuraa? Alan miettiä taas viiltämistä. Sitä tunnetta mikä siitä tulee. Sitä kipua jonka mä ansaitsen mutta joka on kuitenkin niin suloisen ihanaa jota en taas ansaitse. Mutta en viillä
ainakaan vielä kun en oo viiltäny melkein vuoteen. Jos mä pystyn pitämään kontrollin ton viiltelyn suhteen niin pysyn myös muutenkin hengissä enkä lähe minnekään junaraiteille haahuilemaan ja vedä lääkkeitä. Mun on pakko vaan jatkaa.
Huomenna on sellanen näytön paikka eli näen miten nää lääkkeet on kokonaisuudessaan vaikuttanu. Nyt pitäis olla täysi vaste ja huomenna koulussa näkee sen yhden puolen eli miten se on vaikuttanu mun sosiaaliseen ahdistukseen ynnä muuhun sellaseen. Toivottavasti kaikki menee hyvin vaikka jonkinlainen pieni jännitys ja pelko on huomisesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti