I've been living a lie, there's nothing inside

Tänään sain sitten paljon pettymyksiä ja muuta mukavaa. Ensinnäkin kaikki tulevaisuuden kouluhaaveet romuttu täysin. Ne haaveet joiden varaan oon varovasti koonnu tätä mun elämää. Eli siis mun mahikset mennä opiskelemaan psykaa yliopistoon on aika hatarat, miltei olemattomat. Tiesin kyllä, että niin taitaa olla mutta nyt tänään sitten sekin asia realisoitu. Oon ehkä eläny vähän liikaa pilvilinnoissa. Haluaisin vaan auttaa ihmisiä ja uskon että myös osaisin. Mutta lyhyellä matikalla ja vähän reilun kasin tämänhetkisellä keskiarvolla se jää pelkäksi haaveeksi.

 


Nyt melkein itken kun terkkari oli tänään jotenkin ilkeä mulle. Ymmärrän että se oli väsynyt ja mä oon aika toivoton välillä ja vastaan ympäripyöreitä. Muistan vieläkin sen sanomiset: " sä teet ittes niin näkymättömäks". Vaikka noi sanat kuulostaa ihan viattomilta niin ne viiltää erittäin pahasti tällä hetkellä sisältä. Kaikki ne kiusausajat tuli mieleen. Sen takia oonkin nyt niin näkymätön ettei kukaan satuttaisi enää. Nyt mua kohdellaan kuin ilmaa, ei kukaan huomais vaikka katoaisin. Ei sekään kovin ihanaa oo. Se tekee todella kipeää kun mainitaan ja korostetaan mun "luonnetta" noin rajusti. Ymmärrän että sillä oli paha päivä mutta sen muutkin sanomiset satuttaa tällä hetkellä erittäin pahasti. Musta tuntuu että oon ihan hirveä ihminen joka kitisee turhasta. Näytän ulkoapäin säteilevältä mutta sisällä kaikki on rikki ja palasina. En pysty näyttämään tunteita. Enkä siedä myöskään muiden pahantuulisuutta, vaikka ihailen että he pystyvät tunteisiin. Olen näkymätön, miksen siis katoaisi? Nyt sitten itken. Ekaa kertaa neljään kuukauteen.

 Tajusin tänään kuinka paljon haluaisin vaan kadota. Kukaan ei kaipaisi, kukaan ei huomaisi.

 


Mun ihana kaverinikin on koko viikon vaan vittuillut mulle. Ymmärrän että se on väsynyt mutta en millään jaksa mitään ilkeilyä varsinkaan kun kaikki unelmat romuttu. Olen heikko.

" Taas, hän kuitenkin lähti kouluun kulkemaan
  yritti olla pienesti ettei kukaan huomaisikaan.
  Hän oli hiljaa joka ikisenä päivänä 
  ettei paljastaisi oikeaa itseään.

  Kukaan ei välittänyt, käsittänyt
  kuinka pettynyt voi olla 
  jos on vain etsinyt onnea
  johon ei ole koskaan voimaa
  kun sen tajuaa ettei sitä saa " 

Se tunne, kun tajuaa että ei mulla ookkaan mitään eikä ketään. Koskaan. Kaverit on kääntänyt selkänsä ja oon nykyään vain joku hyödyke. Ex-kiusaajille ja muille ihmisille oon ilmaa. Kaikille opettajille oon ihan olematon. Tai kyllä ne mun nimen tietää kun meinasin tappaa itteni. Mun tulevaisuus on tyhjä. Terkkari, jota oon pitäny luotettavana ja joka on pitäny mua kolme kuukautta kasassa veti totaalisesti maton jalkojen alta. Tavallaan oon koko ajan oottanu että se tekee noin, mutta se tuli nyt ihan odottamatta ja pahimpana mahdollisena päivänä. Haluaisin nyt puhua unelmien murskaantumisesta ja muista romahduksista mutta en voi mennä sen luo jutteleman. Tuntuu kuin se ois viiltäny mua pahasti sisältä. Eikä tää haava parane. Nyt mulla ei oo enää ketään.