Et voi mua pysäyttää. Ota mut vaan kiinni ja äläkä päästä koskaan irti.

Tuskailen taas jälleen elämäni ja ajatusteni kanssa. Olin just saanu vähän rakennettua pohjaa mun elämälle ja nyt tipahdin aika korkealta alas. Ja tipun edelleenkin kun kukaan ei ota kiinni.

Ruotsin tunnit ja paritöitä. Tekohymy ja muutama ingenting siihen väliin. En vaan jaksa. Välitunnilla nojailin seinään ja katselin muita ihmisiä. Purin koko välkän poskiani että tuntisin edes jotain. Tosi järkevää ja tosi tervettä. Ruottin jälkeen menin syömään vain muodon vuoksi. Ei mua huvita enää ees syöminen. Ruokavälkällä meinasin mennä terkkarille mutta sitten mua viilsi taas  sen sanat. Joten istuin yksin käytävällä ja hakkasin päätä seinään. Uskonnontunneilla piti vaan lukea kappaletta ja tehä tehtäviä. Luin kappaleen mutta en jaksanu tehä mitään tehtäviä. En ees muista mitä siinä kappalees tapahtu. Koko loppuajan mietin kuinka paljon vihaankaan itseäni. Uskonnon tuntien jälkeen menin vessaan ja katoin itteäni peilistä ja ajattelin kuinka vitun säälittävä oon. Mun ois tehny mieli hajottaa se peili ja viiltää lasinsiruilla niin syvälle ettei ois enää koskaan tarvinnu ajatella. Ainut asia mikä esti sen tekemisen oli se että siitä kuuluis kauhee ääni kun lasi hajoais. Liikaa riskejä. Jonakin päivänä mä en enää välitä mistään tollasesta ja mulla napsastaa päässä ja se on sitten menoa.

 


" Tässä maassa
ei saisi olla synkkiä iltoja
eikä korkeita siltoja jokien yllä.
Myös hetket yön ja aamun välillä
ja talvi kokonaan, kaikki se on vaarallista.
Sillä kurjuuden keskellä
ei paljon tarvita
niin jo ihmiset paiskaavat 
koko surkean elämän pois" 

Huomenna vaan kaks tuntia koulua. Ja terkkarille lupasin mennä käväsemään. En haluais, sillä pelkään että se satuttaa mua lisää. Toisaalta ansaitsen sen kaiken. Salaa taidan toivoa että se satuttais mua lisää ja voisin kärsiä. En ansaitse mitään hyvää.

Tänään näin sitten sellasia flasheja tulevaisuuteen. Yksinäisyys ja muuta mukavaa. Tänään ekaa kertaa parin kuukauteen sain kuulla pientä ja varoittelevaa kiusaamista. Taasko se alkaa. Eihän lukiossa pitänyt enää kiusata, eihän? Lupaukset on tyhjiä, ainakin jos ne luvataan mulle.


" sä oot tehny itestäs näkymättömän" noi sanat pyörii jatkuvasti mun päässä. Jos oon kerran niin näkymätön niin miksen voi vaan kadota. Miksen vois vaan kuolla. En ois enää vaivaks kellekään.