Everything I know is wrong,everything I do just comes undone and everything is torn apart

Mun pää on niin tyhjä ja niin täysi etten tiiä onko mun olo hyvä vai huono. En haluaisi enää hengittää kertaakaan. En haluaisi enää esittää että mulla on kaikki ihan hyvin. En ymmärrä sitä että miksi pitää näyttää ulkoapäin että kaikki on hyvin vaikka sisällä kaikki on hajalla. Oon niin väsynyt vaikka nukunkin sen 10-12 tuntia päivässä. Maanantaina kouluun takas ja en oo saanu lomalla tehtyä mitään koulujuttuja. Maanantai tulee olemaan varmasti todella vaikea päivä sillä ensinnäkin aamulla herätys klo 6. Sitten on äikkää joka tulee olemaan todella tuskallista kun pitää tehä jotain ryhmäprojektia ja en jaksais keskittyä mihinkään. Ruottin tunnit menee varmaan jotenkin omissa ajatuksissani. Sitten on pakollista musiikkia ja se tulee olemaan samanlaista tuskaa kuin ryhmäprojektin teko. Sitten ois vielä kaks tuntia terveystietoa. Onneks tapaan maanantaina terkkarin.

Ois vaan kiva raivota ja huutaa ja itkeä. Mutta en pysty siihen enkä jaksa. Haluaisin tuntea edes jotain vaikka sitten ahdistusta. Ahdistus on oikeestaan tähän tyhjyyteen ja tunteettomuuteen verrattuna hyvä tunne. Vaikka maanantai ja koulun alku on miten raskasta ja tuskallista niin silti haluan kouluun. Haluan puhua terkkarille ja sanoa että lopetan nää lääkkeet. Haluan tuntea sen ainoan tunteen mihin pystyn eli sosiaalisen ahdistuksen jos se nyt on enää tallella tämän lomaviikon ja lääkeviikon jälkeen. Vihaan noita lääkkeitä ja vielä enemmän vihaan itseäni kun suostuin käyttämään niitä. No se oli joko lääkkeet tai osasto + lääkkeet joten pelkkä lääkitys on pienempi paha.


Teen tähän tällasen pienen plus miinus taulukon tästä mun lääkityksestä ja sen vaikutuksista. Ehkä tää auttaa vähän selkiyttämään onko noissa lääkkeissä mitään järkeä.
sertralin orion 50mg aamuisin

+ ahdistuskohtaukset eivät tule

+ tasainen jatkuva ahdistus on lievempää

+ olen sosiaalisempi

+ nukun jotenkin paremmin

+ masennus ei lamaa enää niin voimakkaasti

+ jaksan tehdä muutakin kuin maata sängyssä

+ puhun enemmän

+ välillä oon tuntenu itseni onnelliseksi (välillä menee vähän överiksi tosin..)

+ itsetuhoset ajatukset vähentyneet

+ jaksan siivota ja tehdä ruokaa hieman paremmin

+ viihdyn enemmän ihmisten seurassa kuin yksin

- en tunne varsinaisesti mitään

- nukun liikaa ja näen paljon unia eli varmaan aika pinnallista unta

- syön enemmän

- päätä särkee 

- välillä olen yli-iloinen varsinkin koulussa 

- tunteet on lamaantuneet!!

- ahdistus on päällä mutta en tunne sitä oikeestaan

- olo on niin tyhjä

- ei ne lääkkeet poista ongelmia

- masennuksen oireita on vielä sen verran paljon eikä ne lääkkeet poista niitä esim. arvottomuuden tunne

- en ansaitse voida paremmin

Kaikki on vaan niin ristiriitaista. Mietin lääkkeitä ja terapiaa sekä tulevaisuutta, kesälomaa ja ens syksyä. Kaikki tuntuu vaan niin mahdottomalta. En jaksa kesäloman yksinäisyyttä ja vielä pahempaa ens syksyn yksinäisyyttä. Toivottavasti ens viikolla alkais asiat vähän järjestyä.