This ain't no ordinary feeling

Koulussa vaan kaks tuntii ja sillon esiteltiin koko luokalle projekityöt. Ja se meni hyvin. Aluksi kun muut esitteli eka omat työnsä mietin, että mitenköhän tässä tulee käymään mutta sitten kun menin sinne eteen niin ei ollu mitään hätää. Siellä edessä oli oikeestaan ihan mukavaa seistä ja puhua. Tota lausetta en ois ikinä uskonu kirjottavani tai sanovani. Ihanan terve olo kun pystyn suoriutumaan ilman ahdistusta niin monelaisissa tilanteissa.

Koulun jälkeen kävin kaupassa ja löysin jotain todella ihanaa.



Oli vaan pakko ostaa. Pienet asiat piristää.

Tällä hetkellä odotan maanantaita ja polireissua. Siihen asti pitää pärjätä ja sen jälkeen mietin elämää taas uudestaan. Mua vaan pelottaa että miten jatkan eteenpäin. Mä pelkään itseäni. Mä pelkään elämää. Ja mä pelkään viikonloppuja, pääsiäslomaa ja varsinkin kesälomaa. Silloin mun pitää taistella yksin itseni ja ajatusteni kanssa.  Miks oon näin heikko ja avuton? Mun pitäis olla vahva.