It's strange how I still feel nothing

Sain tänään äikän vastaustekstistä 8½. Se oli ihan surkea teksti. En osaa vissiin enää ees kirjottaa. Pitäis panostaa enemmän tähän loppukurssiin että saisin ysin äikästä. No mutta takaisin tähän koulupäivään. Äikällä olin ihan omissa ajatuksissani jotka ei ollu kovinkaan valoisia kunnes heräsin siihen kun opettaja sano: " noniin nyt luetaan esimerkki vastaustekstistä. Onko ketään vapaaehtoista? Super, lukisitko sinä?"  Meinasin järkyttyä kun huomasin kuinka pitkä se teksti oli ja vastata, että en halua. Anteeks vaan opettaja, mutta mulla on sosiaalinen vitun fobia, vaikea masennus ja ahdistuneisuushäiriö plus sä herätit mut justiin itsetuhoajatuksista, joten en jaksais keskittyä mihinkään lukemiseen. No, sanoin että nojoo voin lukea. Oikeestaan olen jopa hieman ylpeä siitä että luin sen. Mä onnistuin. Mun kädet ei tärissy eikä ääni värissy. Sydän ei hakannut eikä happi loppunut. En joutunut juoksemaan sieltä luokasta pois kesken kaiken. Lisäksi se opettaja sai musta paremman kuvan. Lukemisen jälkeen jokin ääni mun pään sisällä sano että hyvä super! En ois ikinä uskonut että sä selviät tosta hengissä. Uskomatonta, että noinkin pieni onnistuminen kohentaa oloa huimasti.




Äikän jälkeen menin kauppaan ja mietin  puoli tuntia otanko mä salmiakkisuklaata vai dumlesuklaata. Lopulta en ottanut kumpaakaan vaan lähdin pois kun en osannut päättää. Lähdin kävelemään takaisin kouluun kun mun oli pakko mennä terkkaria tapaamaan. Jokanen askel muuttu raskaammaksi. En ois halunnut mennä sen luo. Me juteltiin vartin verran. En pystynyt lainkaan ottamaan katsekontaktia siihen. Se huomas että en ollut oikein puhetuulella. En sanonut sille mitään, että sen sanat tekee edelleenkin hyvin kipeää. En vaan voi sanoa sille mitään. Se hommaa mulle kaikkea terapiaa ja muuta apua, ja enkai mä nyt voi sanoa,  että joo, oon vähän vihanen sille. En mä varmaan ees oo sille vihanen, vaan itselleni. Oma vika että oon tällanen.




Täs on mun viikonlopun suunnitelmia:
- pakko siivota huomenna tai iskä suuttuu
- tavoitteena on käydä 2kertaa lenkillä.
- pitää lukea terveystiedon kokeisiin jotka on keskiviikkona
- uskontoa ja ruotsia pitäis myös opiskella
- luen äikälle kirjan ja teen siitä muistiinpanoja
- teen jo valmiiks luetusta kirjasta muistiinpanoja äikälle
- pakko kattoa yks elokuva ja ylläri ylläri äikkää varten

Aika tylsä viikonloppu tulossa. Tai normaalihan toi on. Aamulla ei oo mitään syytä herätä eikä illalla oo mitään syytä mennä nukkumaan.

 

 Tänään muuten tajusin sen, että lukio on pitänyt mua hengissä puoli vuotta. Oisin varmaan kuihtunut pois jos ei ois kouluruokaa. Mä oon monta kuukautta elänyt pitkälti kouluruualla . En tajua niitä, jotka valittaa kouluruuasta. Kyllä se vissiin on ihan syötävää jos oon itekin elänyt sillä ihan hyvin. Ilman kouluterkkaria oisin kuollu omin käsin monta kertaa. Ilman ihania opettajia oisin jättänyt kurssit kesken. Ilman ryhmäohjaajaa olisin ihan hukassa. Kaikki ihmiset lukiossa on auttanut mua niin paljon. Jokainen tervehdys, jokainen hymy. Mä haluaisin vaan halata jokaista opettajaa ja sanoa että en jaksa enää.