And the strangest thing was waiting for that bell to ring

Nyt sen tajusin että talvi on ohi ja kevät tulossa. Ja sitten kesä ja loma. 13 viikkoa koulua jäljellä.  Kamalan vähän ja siltikin se on paljon. Päätä särkee kolmatta päivää putkeen jotenkin oudosti. Johtuu varmaan siitä kun oon nukkunu aivan liikaa. Mietin edelleenki että loman jälkeen lopettaisin lääkkeet sillä oon huomannu että niistä tulee ikäviä sivuvaikutuksia. Mutta toisaalta hyödyn jollain tavalla positiivisessa mielessä lääkityksestä. Esimerkiksi mä nukun nyt suhteellisen hyvin mutta aivan liikaa. Tunnen koko ajan että ahdistus tulee ja vyöryy yli mutta se ei kuitenkaan tule. Nytkin tunnen että mua pitäis  ahdistaa mutta se ahdistusaalto ei kuitenkaan tule päälle. Noi lääkkeet turruttaa jollain tavalla niin että se ahdistus ei tuu. Toisaalta se on hyvä että en varsinaisesti tunne ahdistusta mutta toisaalta tää tyhjyys tuntuu jollain tavalla sietämättömältä. Jotenkin noi lääkkeet on vieneet muitakin tunteita tai ainakin latistaneet niitä. Haluaisin mielummin edes tuntea jotain vaikka sitten ahdistusta kuin olla ihan olo tyhjänä. Sertralin 50mg on siis tuo tyhjyyden ja turtuneisuuden tuova "onnenpilleri"



Jotenkin tuntuu kamalalta virheeltä noi lääkkeet ja pelkään että noi vaikutukset jää voimaan vaikka lopettaisinkin käytön. Oon pohtinut terapiaa mutta se on liian kallista kun vielä pitäis taksilla kulkea. Okei saan taksilapun mutta se omavastuu on melkein 10e ja sitä terapiaa ois sitten varmaan se 1-2 kertaa viikossa. Ja vielä isompi kustannus ois toi terapia. Kela kyllä maksais osan terapiasta mutta sitä terapiatukea pitäis hakea ja sen hakemuksen käsittely kestää varmaan kauan ja ei sekään nyt ihan satavarmaa oo että kela kustantais sitä terapiaa ainakaan jos lopetan nyt lääkkeet. Jos nyt lähettäisin sen hakemuksen niin pääsisin varmaan ens syksynä vasta terapiaan. Toisaalta voisin alottaa terapian jo nyt mutta se maksais vaan niin sairaan paljon eikä tässä rahatilanteessa oo mihinkään ylimääräiseen varaa.

Laskeskelin tässä paljonko toi terapia tulis maksamaan jos saan kelakorvausta ja taksilapun.
Jos meen taksilla niin se on noin 10e ja sitten siitä terapiasta jäis kelan jälkeen noin 15e maksettavaks. Se ois sitten niinku 25e yks terapiareissu. Jos pärjään niin että 25 terapiakäyntiä riittäis niin se maksais sellaset 625e. Periaatteessa pystyisin just ja just maksamaan ton terapian mutta en haluais käyttää rahojani jotka on tarkoitettu autokorttiin niin terapiaan. Mutta toisaalta jos en saa oloani paremmaksi niin en koskaan jaksa elää siihen asti että saisin autokortin. Kaikki asiat on vaan niin ristiriitaisia. Nyt mietin sitä että jos ei ookkaan varaa maksaa mitään terapiaa niin mitäs sitten? Maksaako kela sen kokonaan tai maksaisko se enemmän korvausta siitä?

Onneks voin sentään jutella terkkarin kanssa. Ja se ei maksa mitään. Jotenkin tuntuu vaan niin kamalalta että kaikki minkä pitäis auttaa maksaa. Kaikki lääkkeet ja terapia ja sitten polikäynnit taksimatkan takia. Nää asiat ei siltikään auta. Mutta sitten kun juttelen terkkarin kanssa niin se auttaa. Ja se ei maksa mitään ja sinne voi mennä ilman aikaakin käymään. Jotenkin toi yhtälö ei tunnu järkevältä.


Loppuis jo tää loma ja lääkkeet.

Kommentoikaa tai kysykää jotain jos ootte lukeneet! :)