I can't breathe but I still fight

Viime yönä taas ihan kivasti kaikkia unia. Vitun lääkkeet. Aamulla heräsin ihan tokkurassa ja väsyneenä kun koko yön olin juossu jossain unimaailmassa. Noi unet on jotain niin outoa. Ja kaikista pahinta on se, että oon noiden unien takia niin väsynyt päivisin. Vaikka nukun 7-8 tuntia niin oon yhtä väsynyt kuin oisin valvonu koko yön. Nukkuminen on niin pinnallista ja vilkasta. Jotenkin tuntuu että ei sillä oo mitään väliä nukunko vai enkö. Yhtä väsynyt oon kuitenkin. Ja ainiin, otin tänä aamuna ihan normaalisti lääkkeen joten se siitä lopetuksesta. Mun piti ottaa pienempi annos, mutta sitten mietin että: "tänään on äikällä sitten suullinen puhe. Ehkä kannattaa ottaa kokonaan pilleri että se menee hyvin ja en ahdistu. Eihän sitä tiedä vaikka saisin jotain lopetusoireita, joten parempi vetää varman päälle"  No, se puhe meni hyvin. Jos mun pää ei ois niin täynnä serotoniinia niin oisin varmaan kuollut sen puheen aikana ahdistukseen. Ehkä mä tartten niitä lääkkeitä.


Tänään olin terkkarilla taas ja en kertonut että aioin ja aion lopettaa lääkkeet. Sanoin kyllä noista unista ja siitä väsymyksestä ja sen että en oo varma onko noi lääkkeet nyt sitten kovin hyviä ja kannattavia. Mä en yhtään tiedä pitäiskö lopettaa lääkkeet vai vaan jatkaa. Huomasin taas yhen sivuvaikutuksen minkä oon saanu niistä; en siedä yhtään kofeiinia. Kaikki kahvi ja energiajuomat kiihdyttää ihan hirvittävästi ja saan jonkun manian tapasen tilan niistä. Kahvi + sertralin ja olen valtavassa nousussa ja pää aivan sekasin. En juo kauheesti mitään kofeiinipitoista, ehkä kerran viikossa mutta en oo saanu ennemmin mitään tällasta boostia siitä. Aika hurjaa mutta toisaalta helpottavaa  tietää että toi mun manian tyyppinen tila johtukin vaan kahvista.

 


Vihaan sitä ajatusta että pian on kesä. Tuntuu että kaikki loppuu kesään. En jaksa taistella enää lomaa, varsinkaan kun ei oo mitään syytä miks taistelisin. Ens syksy ja koko vuosi tulee olemaan tuskaa. Oon ihan yksin. Koulua ei oo enää kun 54päivää jäljellä. Toisaalta se kuulostaa pitkältä ajalta mutta se hupenee koko ajan. 54päivää (+ viikonloput) aikaa rakentaa elämä. Sellanen joka kantaa vielä syksylläkin. Miten helvetis mä rakennan 54päiväs elämän kun en oo 16vuodessakaan sellasta saanu kasattua?

 



Nyt jotain muuta eli kerron vähän koulusta. Oon siis lukios ja nyt ekana vuonna on ollu tavotteena vähintään 30 kurssia  mutta en oo aivan siihen päässy eli näillä näkymin saan tehtyä 27 kurssia. Mulla ei oikein oo mitään tulevaisuuden kannalta hyödyttäviä kursseja. En oo matikassa hyvä joten mulla ei oo mitään matemaattisia aineita. Vieraissa kielissä oon ihan kohtuullisen hyvä mutta en jaksa oikein opiskella mitään uutta kieltä. Äikkä on ainut hyödyllinen aine missä pärjään hyvin. Tykkään psykologiasta ja terveystiedosta ja oon niissä hyvä, mutta eipä niistä taida olla mitään hyötyä jatkon kannalta. Jotenkin se on vaan niin, että mun pitäis alkaa opiskella jotain uutta kieltä että pääsisin lukion jälkeen johonkin. Ja tolla johonkin tarkotan yliopistoa.