Sivut

maanantai 30. heinäkuuta 2012

I'm not lazy, I'm on energy saving mode

Yksitoista päivää aikaa koulun alkuun. En enää haluaisi sinne takaisin. Yritän olla ajattelematta asiaa mutta se alkaa väkisinkin tunkea mieleen. Ekan jaksot kirjat kummittelevat pöydällä. Siivotessa tupsahtaa koulureppu eteen ja huomaan etten oo tyhjännyt sen sisältöä. Repun sisältö tuoksuu koululta ja opiskelulta. Hyi, kun ahdistaa. Sähköpostiin ilmestyy alekuponki lukiokirjoihin. Stressaavaa kun olisi kannattavaa tilata elokuussa kaikki lukiokirjat. Pääsisi kerralla eroon siitäkin tuskasta. Kirpaisisi kerran vain kukkarossa. Viisisataa euroa ainakin kuluisi. Se on suuri raha ja varsinkin kun osa kirjoista on käytössä vain sen kuusi viikkoa elämästäni.

Monenlaisia epäsuoria kouluun liittyviä valmistautumisia täytyy tehdä näiden päivien aikana. Unirytmissä viiden tunnin heitto joten sitä täytyy hieman muuttaa. Ei vain millään huvita nousta ylös sängystä varsinkaan kun ei ole mitään syytä miksi nousisi. Taidanpa jättää sittenkin unirytmin ennalleen. Toinen epäsuora asia mikä pitäisi koulun eteen tehdä on uusien vaatteiden shoppailu. Ei vaan millään kiinnostaisi mennä lämpimänä kesäpäivänä shoppailemaan kouluvaatteita. Tai ainakaan yksin. Ja vielä kun kukkaro on laihiksella.

Muutto junnaa aikalailla pakoillaan. Voisin tehdä monenlaista muuttoa edistävää asiaa mutta kiinnostus on vaan pohjalukemissa.

Oon ollut hetken todella passiivinen kaiken suhteen. Istun mielummin koneella tai sohvalla olympialaisten parissa kuin tekisin jotakin hyödyllistä. Ruoanlaitto ei nappaa yhtään ja syön mielummin jotakin helppoa ja todennäköisesti epäterveellistä. Hädin tuskin kahvia viitsin keittää. Terkkarikin on töissä mutta ei huvita siihenkään olla yhteydessä, ei ole edes mitään asiaa. Nyt ei kuitenkaan syy ole masennuksen tai ahdistuksen vaan yksinkertaisesti laiskuuden. Olen laiska ja haluan vain olla. Kerran neljässä vuodessa on sopivaa olla tekemättä mitään ja vain penkkiurheilla. Ehtiihän sitä tiskata ja pestä pyykkiä sen jälkeen ihan tarpeeksi. Onneksi kukaan ei näe minua nyt. Sen jälkeen voisi tulla epäilyksiä että kuinka pärjään oikein omassa kämpässäni saatika lukiossa.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti