Helvetin kela. Soittivat aamulla yhdeksän maissa kun olin vielä unten mailla. En kuullut enkä siis vastannut. Soitinpa takaisin ja sain kuulla vain puhelinpalvelun äänen ja pahoittelun ettei siihen numeroon voi soittaa. Kehotti soittamaan palvelunumeroon. Voi helvetti. Kaikki numerot on valtakunnallisia ja mä tarttisin vain sen yhen toimiston numeron mutta ei, toimistoihin ei voi soittaa. Eka soitin opiskelijantukeen. Odotin. Odotin. Ja vielä kerran odotin ärsyttävä musiikki taustalla soiden.
Keskimääräinen jonotusaikamme on 6 minuuttia. Jep, jep. Vaihdoin asumistukinumeroon. Samaa musiikkia soi mutta elävää ihmistä en saanut linjoille millään. Luovutin ja päätin odottaa että kelan asiakaspalvelija soittaa toimistostaan pian uudestaan. Ärsyttävää kun pitää olla koko ajan puhelimen vieressä että ehtii vastata mahdolliselle elävälle ihmiselle. Lopulta soitto tulee ja aiheena oli vain puuttuva liite vuokrasopimuksesta. Se kelan nainen kuulosti lehtimyyjältä ja aattelin että se pian kauppaa jotakin tukea kaupanpäällisiksi.
Jos tilaat opintotuen kahden viikon kuluessa niin saat kaupan päälle opintolainan 50% alennuksella. Mutta jos jotakin positiivista niin opintukihakemuksen käsittely kesti vain kaksi päivää. Voin varmaan nyt huokaista helpotuksesta sillä rahaa ehtii tulla elokuunkin vuokraan.
Maanantaina kämppää katsomaan toista kertaa. Jänskättää yhtä paljon ellei enemmänkin. En tiedä mitä pelkään, että se on kutistunut vai seinät ovat yhtäkkiä kaatuneet? Toivottavasti sisustussuunnitelmaa ei tarvitse hirveästi muuttaa käynnin jälkeen.
26 päivää siihen että kämppä on mun. 22 päivää koulun alkamiseen.
11 päivää terkkarin lomaa jäljellä. Tiedän että koulun alkaminen on helvettiä. Eka koulupäivä. Ahdistaa. Edellisenä yönä pari tuntia unta jos sitäkään. Herätys ennen kuutta. Ei pysty syömään. Ahdistaa. Ei löydy mitään vaatteita. Kiirehdin bussiin. Ensin kokoontuminen ryhmänohjaajan luokkaan. Pikainen palaveri ja
nimenhuuto. Kirkkoon istumaan. Sen jälkeen ahdistava ruokailu jossa
jonot ulottuu pihalle asti ja ruokana on todennäköisesti nakkikeittoa
niin kuin aina ekana päivänä. Seuraavaksi koko koulu saliin ja uusille
ykkösille esittäytyminen. Sen jälkeen ravaan opon ovelle hakemaan aikaa tapaamiselle seuraavaksi päiväksi. Päivä loppuu aikaisin ja joudun venaamaan bussia taaaas kauan.
Toinen koulupäivä. Kaksi tuntia bilsaa. Onnekkaat hypärit jotka ovat viimeiset koululla kulutetut ilman kämppää. Saan syödä rauhassa. Opolle toivottavasti käymään. Kipaisen varmaan terkkarillakin. Seuraavat kaksi tuntia ovat enkkua. Ahdistaa kun pystyn kuvittelemaan ensimmäisen tehtävän. Pitää kertoa parille omasta kesälomasta ja sen jälkeen koko luokalle. Hmm.. olen ylimääräinen ja ei oo paria. Ja mitä vittua mä edes kerron jollekin tuntemattomalle ja ennen kaikkea koko luokalle lomastani? Se on ärsyttävää kun kysellään tuollaisia. Henkilökohtainen asia mitä tein lomallani ja mitä en. Tuollaisen kyselyn pitäisi olla vapaaehtoinen ja ne saa kertoa lomastansa jotka haluaa.
ps. huomasin blogini näkyvän googlen avullakin joten piilotin sen hakukoneilta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti