Vieroitusoireet

Yritän pysyä pystyssä, kroppaa puuduttaa ja pistelee, päässä tuntuu samalta kuin muurahaisista jotka liikkuvat tahmeassa hunajassa. Fyysiset vieroitusoireet lääkkeenlopetuksesta. Polilääkäri luulee että oon syönyt 75mg parisen kuukautta ja kehotti pienentämään viiteenkymppiin. Todellisuudessa oon syönyt 50mg koko ajan eli 8 kuukautta jonka aikana seiskaviis oli vain pari viikkoa. Minä sitten innostuneena ja erittäin fiksuna päätin omin päin puolittaa lääkityksen. 3 päivää vedin 25mg ja kaikki tuntui ihan normilta. En ajatellut että saisin mitään lopetusoireita. Kuitenkin neljäntenä yönä näin sellaisen määrän painajaisia jotka muistan vieläkin. Aamulla heräsin poikkeuksellisen myöhään ja otin puolikkaan lääkkeen. En meinannut pysyä millään pystyssä ja maailma ei tuntunut pysyvän millään kasassa. Aattelin oudon olon johtuvan verensokerista ja söin normisti aamupalan. Ei auttanut oloon yhtään. Kroppaa puudutti ja makasin sängyssä kun tasapaino ei oikein toiminut normisti. Pohkeissa säkenöi sähköiskuja ja iskut tuntuivat kohoavan koko ajan ylöspäin kropassa. Pää tuntui tahmealta, sydän hakkas vaikka ei ollut mitään fyysistä tai henkistä rasitusta.

Jossakin vaiheessa tajusin että ei vittu jos tää johtuukin lääkkeestä. Otin toisen puolikkaan lääkkeestä niin että annos palautui viideksikympiksi. Parin tunnin päästä olo alkoi olla parempi. Illalla se oli jo aivan normaali. Sen jälkeen tutkin pakkausselostetta ja sieltähän vieroitusoireet pamahtivat esille. En uskalla enää omin päin pienentää lääkitystä. Taidanpa jättää lääkkeenlopetuksen syksyn ongelmaksi. Ei vielä onneksi ole mitään paineita kun nyt syön 50mg niin kuin pitääkin. Toivottavasti lääkärillä on jotakin vinkkejä lopetukseen sillä noin se ei kyllä toimi.

Tuosta lääkkeestä on vaan niin vaikea päästä eroon. Se auttaa ahdistukseen ja pelkään että saan taas ahdistuskohtauksia kun lopetan pillerit. Ja kun kroppakin on tottunut jo lääkkeeseen niin lopetus on fyysisestikin vaikeaa. Haluaisin ehkä syödä lääkkeitä ainakin siihen asti kun saan muutettua ja elämän tasapainoon. Sillä jos mä saan yhdenkin ahdistuskohtauksen niin voin aivan hyvin irtisanoa sen vaikutuksena kämpän. Ja ihan mitättömästä syystä esim. jos ahdistun kun ei ole sopivia verhoja ikkunoihin.

Turhauttavaa lukea lehdestä kuinka masennuslääkkeet voivat olla vaarallisia nuorten käyttäminä. Järkytyin otsikosta ja ajattelin että ne vaarat on jotain lapsettomuutta yms. Mutta sitten kun luin artikkelin niin ne vaarat ovatkin vain itsetuhoisuuden, aggressivisuuden ja väkivallan mahdollisuuden lisääntymistä. Ei ne lääkkeet lampaasta sutta tee. Ei rauhallisesta ihmisestä mitään väkivaltaista tule vaikka psyykelääkkeitä käyttääkin. Kyllä siinä tyypissä pitää olla jo ennestään viitteitä väkivaltaisesta käytöksestä ja lääkkeet voivat lisätä sitä mutta tyhjästä ne ei sitä tuo. Mulla oli taustalla itsetuhoisuutta ja lääkkeiden aloitus lisäsi sitä roimasti. En oo koskaan ollut väkivaltainen eikä lääkkeet siihen mitään muutosta tuoneet. Pitäisi tutkia nuoren pääkoppa että mitä riskejä siellä on ennen kuin määrätään pillereitä.

Toinen asia mikä artikkelista nousi silmään oli se että masennus on ylihoidettu sairaus. Jos joka päivä n. kolme suomalaista tappaa ittensä niin en sanoisi että masennus on ylihoidettua. Ehkä lääkkeiden suhteen ylihoidettua.

No nyt tuli vähän kritiikkiä ja omaa mielipidettä mutta älkää loukkaantuko. :D