Everything will be okay

Kylläpä jännitti. Sain kämpän avaimet kouraan ja sitten pitikin kävellä kattomaan asuntoa. Ulkopuolelta luhtitalo on tosi hieno ja sijainti aivan mahtava. Mutta entäs sisäpuoli sitten? Ulko-ovi näytti ihan lupaavalta, jopa kauniilta. Räpelsin avaimet kourassa oven auki niin että menin ite oven taakse kun en uskaltanut katsoa sisälle. Terkkari kannusti että mee sä nyt eka mutta lopulta se tassutteli ensimmäisenä kynnyksen yli. Minä sitten rohkenin sen perässä astua sisälle kämppään. Kämppä oli vähän erilainen kuin olin pohjapiirroksesta kuvitellut. Mutta ei välttämättä huonolla tavalla. Olihan se suhteellisen pieni, mutta ei kuitenkaan mikään järkyttävä rotankolo. Kyllä sinne yksin mahtuu hyvin asumaan. Ja se kämppä oli aivan helvetin siisti ja uusi. Jääkaappi oli ihana. Kaappitilaa oli paaaljon ja ne kaapit oli tosi hienoja ja siistejä. Tuulieteisessä oli jopa siivouskomero. Ja sitten se paras osa eli kylppäri. Se oli äkkiä katsottuna tosi siisti myös. Ja tämä terkkarin ihastuttanut sauna oli jotain aivan upeaa! Se oli ihanaakin ihanampi extra. Vaikka se oli pieni niin se oli ihana ja kiukaalla oli uudenveroiset kivetkin.

Ja mä tykkään tosi tosi paljon sijainnista. Se on rauhallisella paikalla keskustassa ja alapuolella on leikkikoulu, joten ei hirveitä huumehörhöjä siinä lähettyvillä pitäisi olla. Mulla kävi muuten ihan epätodellinen tuuri kun sain ton kämpän noin äkkiä. En siis pääse muuttamaan sinne kuin vasta 13.8. mutta sekin on tuuri sillä ei tarvi maksaa vuokraa turhaan ennemmin.

Asunnon kahtomisen jälkeen mentiin palauttamaan avaimet ja sanoin että mä otan tuon kämpän. Ja nyt se on mun. Kuvia tulee sitten elokuussa kämpästä blogiin, ainakin salaiseen. Tarkotus oli ottaa kamera mukaan jo nyt, mutta jänistin viime hetkellä, sillä pelkäsin että se kämppä olis aivan hirveä.

Kämpän kahtomisen jälkeen mentiin tukihenkilön kanssa polille ja tapasin lääkärin. Se oli nyt ihan ok tyyppi itseasiassa. Olin ehkä itekin paremmalla tuulella. Olin ihan varma, että se olis teilannut mun yksin asumisen, mutta siltä tuli jopa pientä kannustusta siihen! Ja ei suuttunut vaikka en ollut nostanut lääkitystä. Se tosin luulee että käytän 75mg vaikka oon jo pari kuukautta syönyt vaan 50mg. Se sano että joo voit laskea viiteenkymppiin annoksen kun turha niitä nappeja on vetää jos menee hyvin. En nyt viittinyt sanoa aivan koko totuutta. Mutta hei, se laskee mun annostusta eli toisin sanoen voin paremmin.

Nyt voin vaan ihmetellä että onkohan mun kelkka kääntynyt parempaan suuntaan? Mulle ei kuulu ihan hyvää vaan hyvää. Elämä alkaa järjestyä.