Sivut

sunnuntai 1. heinäkuuta 2012

Dreams for better

Näin unta, että en saanutkaan kämppää. Heräsin ja meinasin itkeä kun mulla ei oo kämppää. Vähän kun pää selkis niin tajusin että se olikin unta ja mulla on kämppä varauksessa. Mulla on tuon kämpän pohjapiirros ja pohdin pääni puhki kuinka noi mitat mahtais mennä. Sellaseen tulokseen oon tullut, että itse huone on 14m2 ja kylppäri + sauna + keittiö + eteiskäytävä + tuulieteinen on sitten yhteesä toiset 14m2. Oon myös kattonut netistä kuinka suuria 28m2 kämpät oikein on ja voin sanoa että niiden koko tuntuu vaihtelevan miten tuo neliömäärä on jaoteltu. Huh, kun jännittää miltä "oman" yksiön neliöt näyttää. Pohjapiirros näyttää lupaavalta, talon ulkokuori myös ja sijainti ja hintakin on sopiva. Perjantaina se sitten nähdään millainen sisäpuoli sieltä paljastuu.

13.8. tuo kämppä olis vapaa muutettavaksi eli joudun muutaman päivän kulkemaan kouluun vielä täältä. Mulla on suunnitelmissa mennä koulun jälkeen hakemaan avaimet ja sitten siivota huoneosa oikein kunnolla. Seuraavana päivänä sinne huoneeseen tulee sitten vähän tavaraa ja siivoan keittiön oikein kunnolla. Lopuksi vielä saunan ja kylppärin siivous. Onhan siellä toki siivottu ennen kuin saan avaimet käteeni, mutta haluan itse vielä siivota edellisen asukkaan sormenjäljet sieltä pois. Toi mahdollinen tuleva kämppä on siis kalustettu mutta sinne voi aivan hyvin tuoda omat kalusteet tilalle. Riippuu siitä millaisessa kunnossa kalusteet on. Sängyn kyllä tutkin läpikotaisin.

Huomaa että oon suunnitellut jo kaiken valmiiksi ja oon ehkä hieman tohkeissani. Tiedän kyllä, että aikamoista riskipeliä pelaan kun haaveilen. Yritän välillä hillitä itseni kun alkaa mennä vähän överiksi. Haaveilla on tapana kaatua ja siinä romahtaa itsekin. Haaveet on riskipeliä jossa ei oikeestaan oo kuin voitto tai häviö. Joko ne toteutuu tai ei. That's it. Mutta ilman haaveita ei jaksaisi odottaa huomista tai toivoa parempaa. Ilman haaveita elämä vain jäisi paikoilleen ja etenisi tappavan tylsää vauhtia.



Koko viikonloppu taas maattu sängyssä. Jaksaisin kyllä jotakin tehäkin mutta kun ei oo yhtään mitään. Aika vaan tuntuu matelevan. Aamulla yritän nukkua mahdollisimman pitkään että päivä olisi mahdollisimman lyhyt. Illalla haluaisin vaan mennä jo nukkumaan mutta pakko on valvoa että pystyy nukkua aamulla pidempään. Voi kun huomenna saisi herätä töihin. Mutta ei niin ei. Mun työt on tehty.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti