Suuri koulupostaus lukion ykkösestä

Lukion ykkönen takana ja nyt on aika niputtaa opillisesti eka vuosi yhteen. Tämän teen ihan mielenkiinnosta, eli voi tulla aika booring tekstiä kun alan jaarittelemaan.

Nää on nyt päässä

Ens syksyä oottamassa...

Tasan kerran liikunnalla olleet. Niin kuin minäkin.

Minäpä minä :)

Oliskin aina näin..

..mutta välillä käy näin.

Nyt tämä jaarittelu. Käyn kaikki kuusi jaksoa läpitte. Nyt pitää kirjottaa kun vielä muistan.

1.jakso:
Muistan jotenkin ekan koulupäivän. Olin vähän hukassa ja en tiennyt yhtään mitään lukiosta ja siellä opiskelusta. Vissiin sen piti olla rankkaa. Lähin lukioon oikeestaan vailla minkäännäköistä odotusta ja aivan takki auki. Muistan ekasta päivästä kirkon, regerekka-biisin ja pitkän ruokajonon.
      Kolmantena koulupäivänä, jolloin oli kaheksan tuntia koulua, vannoin jo neljän tunnin jälkeen että lopetan tähän paikkaan. Hitaasti se alkoi kuitenkin helpottaa. Kaikki oli niin uutta ja ihmeellistä että koko jakso meni hämmästellessä ja totutellessa rytmiin. Koeviikko ei ollut aivan niin järkyttävä. Sain hyviä numeroita ja yllätyin kuinka vähällä pääsee hyviin suorituksiin. Lyhyt matikka oli tosin pettymys, kutonen vaikka luulin että saisin loistavan numeron. Tiesin kyllä, että matikka tulee tökkimään ja pahasti mutta koe meni mielestäni hyvin. Se oli kuitenkin rakentava kokemus.


2.jakso:
Alku oli jälleen järkytys. Uudet opettajat ja uudet luokat. Kaikki alkoi taas alusta. Äidinkieli oli työlästä ja enkku tuli kiitettävän työläästi perässä. Hukuin töihin. En jaksanut enää keskittyä ylimääräiseen kieleen, espanjaan. Koeviikolla tuli shokeeraava järkytys. Ei koulun suhteen vaan kotona. Koeviikko meni aika perseelleen. Vedin kaikki aineet aika överiksi mutta läpi pääsin kaikista. Jälkeenpäin ajateltuna ei ollut mitään järkeä tehä niitä kokeita silloin, mutta en asiaa ite tiennyt.

3.jakso:
Alkuun tuli edelliseen järkytykseen vielä päätepiste kirjaimellisesti. Kävin koulua sumussa. Tein neljäpäiväistä kouluviikkoa. Kolme kurssia. Lisäksi pakollista liikuntaa jolla en käynyt kuin pari kertaa. Sain kuitenkin siitä kurssin. Rääkkäsin itseäni koulun suhteen ja tein kaikki esseet yms. ajoissa vaikka mun ei olis tarvinnut. Kärsin yksin vaikka mun ei olis tarvinnut. Mulla oli paljon hypäreitä ja suurimman osan niistä kulutin kävelemällä ympäri käytäviä ja seilasin usein kouluterkkarin oven ohi. Yritin ja yritin mennä käymään siellä. Seuraava pohjanoteeraus tuli. Lopulta pari viikkoa ennen joulua raahauduin kynnyksen yli viimeisillä voimillani. Ja tämä oli niin valtavan ihanainen ihminen joka pelasti minut ja edelleenkin pitää pinnalla. Mutta nyt takas opiskeluun. Tein kaikki kurssit miten sattuu mutta tein kuitenkin. Lukion merkitys kasvoi suuresti.

4.jakso:
Aloin hitaasti saada koulusta kiinni. Kävin usein terkkarilla, vaikka en puhunutkaan oikein mitään. En mennyt edes omaehtoisesti sinne vaan sovittiin aika. Yritin pärjätä koulussa ja käytin aikaani ja energiaani opiskeluun. Kävin pari kertaa polilla ja suoriuduin koulusta numereellisesti kunnialla. Eka kymppi tuli poimittua ja sain siitä uutta virtaa. I can do this.
      Aloin syömään lääkkeitä. Sain valtaisia ahdistuskohtauksia. Makasin terkkarin huoneessa. Olin selvää osastokamaa. En syönyt. Valvoin öitä. Makasin sängyssä. Kuolema oli hyvin lähellä. Taistelin ja selvisin. Mutta en ollut yksin taistelemassa koko aikaa.

5.jakso:
Lääkkeet alkoivat toimia. Jossakin vaiheessa hieman liian maanisen hyvin mutta se meni ohi. Ahdistuskohtaukset loppuivat ja jatkuva tuskastuneisuus lieveni. Masennukseen ei tosin ollut mitään vaikutusta. Halusin terapiaa. Sain viikon päästä kutsun tutkimuksiin. Olin mennyt jonossa kaikkien edelle ja normaali jonotusaika, että terapia-asia menee eteenpäin on 3-6 kuukautta.
       Kävin ahkerasti koulussa ja sain sieltä onnistumisen kokemuksia. Olin yksinäinen ja valvoin öitä. Sain kesätöitä. Nyt rimmas. Kävin pari kertaa polilla ja puhuin enemmän terkkarin kanssa. Sain peilailtua omia ongelmiani. Ahdistelin jo kesälomaa. Nostin keskiarvoa hurjasti.

6.jakso:
Ravasin polilla ja olin hyvin vihainen ja ärsyyntynyt siitä. Vihasin lääkäriä. Nostin lääkitystä. Tein yhden itsenäisen kurssin kympin arvoisesti. Pärjäsin koulussa paremmin kuin olisin voinut edes unelmoida. Ja taas ravasin polilla. Lastensuojelu liittyi letkaan tiiviimmin. Kesäloma-ahdistus kasvoi. Ja yhtäkkiä kaikki oli ohi ja loma alkoi.
        Lukio ei ollut niin rankkaa opillisesti kuin odotin. Ei tarvinnut päntätä neljää tuntia illassa. Tapasin ihania ihmisiä ja koulun merkitys kasvoi suureksi. Ehkäpä syksyllä jatketaan eteenpäin. 


Ja nyt tämä varsinainen osa. Olisin saanut vaikka millä mitalla tekstiä, mutta jätänpä nyt sikseen muistelut ja palaan finaaliin ja siihen mikä oli lopputulos.


Minä taistelin yhteensä 28 kurssia, joista yksi on soveltava ja kaksi on syventävää. Äikästä ysi ja sehän on se tärkein aine. Ja mikä oli se keskiarvo sitten? No, sepä oli vallan mainio!

8,5

Oikeestaan se oli 8.545... Mutta peruskoulun päättätodistuksen keskiarvoon kun vertaa, (8,6) niin voi kai sitä sanoa, että se on aikasta hyvä? Vaikka eihän tossa oo kun vähän kursseja eikä toi nyt mikään lopputuomio vielä oo. Mutta silti, I DO IT!