Sivut

perjantai 15. kesäkuuta 2012

I can do this

Hyttyset. Niiden pistokohtien raapiminen on nautinnollista niin kauan kun se ei mee överiksi. Töissä oon ollut ja kyllä sen huomaa päällepäin. Hyttysen pistot, mustelmat, rusketus ja palaminen.

Eilen lähetin terkkarille miljoonia viestejä ja kysymyksiä. Jotenkin vaan tuli sellanen ahdistus ja oli pakko. Jälkeenpäin kaduttaa kun niin paljon lähettelin. Tukihenkilö otti yhteyttä ja sovittiin että ens viikolla voitais nähä TK:n tiloissa. Se kuulosti ihan hyvältä ja neutraalilta lähestymistavalta. En mä minnekään kahville halunnu mennä kun sekin on jopa liikaa mulle. Ehkä on parempi, että tavataan tolleen ilman, että tarvii mitään erikoista tehä. Jos menis johonkin kahville niin eihän siinä oikein oo mitään iloa jos ei mitään keskustelun aihetta oo. Ei oo järkeä istua siinä ihan hiljaa. Ja eihän siellä voi jutella mistään masennuksesta yms. Mulla ei oo yhtään mitään yhteistä tukihenkilön kanssa. Me eletään ihan erilaisessa elämässä ja eri ikäluokassa.

Elämä on pyörinyt koko viikon oikeestaan työn, ruoan ja nukkumisen merkeissä. Eli fyysisen puoli on ollut käytössä eniten. Nukun aivan helvetin hyvin kun oon töissä. Ainut vaan on se kun pitää herätä niin aikasten ja vois vielä hetken levätä. Mutta kai se kun 10 tuntia on ulkona ja siitä kaheksan tekee fyysistä työtä niin kuuluukin jo väsyttää.

Viikonloput suunnitelmissa on koko viikonloppu täysin yksin oloa. Ehkä jopa avaan grillikauden yksikseni. Tylsää mutta ruoka on ruokaa.

Ja ens viikolla tulis eka palkkakin. En niihin kyllä aio koskea yhtään. Jokanen penni on varattu muuttoa varten. Ja jos en pääsekään muuttamaan tai en saa polilta muuttolupaa, niin sen voin sanoa, että silloin kyllä on helvetti irti. Tuon palkan eteen oon kyllä tehnyt täyden päivätyön ja tuntuu että on tehty työtä. Rahat kyllä tulee kovaan tarpeeseen joten pakko on jaksaa vielä pari viikkoa. Ehkä nippa nappa jää alle verorajan joten ei tarvi verokarhullekaan antaa vaivalla hankittuja rahojani. Se on aika vittumaista jos menee pari euroa yli verorajan ja sitten prosentit vie monen tunnin uurastuksen pois.


1 kommentti:

  1. Kiitos :)
    Oon aatellu joko jatkaa opintoja floristiks ja sit mennä johonki kukkakauppaan töihin (oman perustaminen ei kuulosta nii kivalta :P ) tai sit mennä johonki puutarhamyymälään töihin :)

    Toivottavasti te tuutte ees jotenki toimee sen tukihenkilön kanssa :) Ja hyvä et aiot säästää, pidä tosta päätöksestä kii! :)

    VastaaPoista