Jos ensi viikonloppu eli juhannus tulee olemaan samanlainen kuin tää niin sitten kyllä käy varmaan huonosti. Lauantai päivä meni siinä siivoillessa. Iltakuudelta alko sitten ahdistaa kun ei ollut mitään tekemistä eikä seuraa. Mietin että miten viettäisin iltaa yksin. Päätin grillailla. Ei siitä tullut yhtään mitään. Luovutin ja siirryin kahtomaan teeveetä. Oli ankeaa. En pystynyt keskittymään. Luovutin ja menin koneelle. Huoh, ei riitä sanoja kuvaamaan tätä yksinäisyys paskaa. Luovutin senkin ja menin nukkumaan. Ja kello oli tosin yheksän. Että näin ihana lauantai-ilta minulla taas oli. Ja ne ajatukset mitä mulla päässä oli kello 18-21 välillä oli jotain niin synkkää ja itsetuhoista ettei voi edes kuvitella niitä noin kauniin kesäillan ajatuksiksi.
Ja maanantai. Helvetinmoinen herääminen. Pakko herätä jos aion saada rahaa muuttamiseen. Töitä, töitä ja töitä. Terkkari sitten kyseli kuulumisia. No huonoa mulle kuuluu. Alkaa vähän ärsyttää sen kyseleminen kun tietää jo vastauksen.
Haluaisin vaan itkeä ja niin oon jopa hieman pystynyt tekemään. Ahdistaa ja vituttaa koko mun elämä. Ei sitä ees oo. Ei oo ketään eikä mitään. Mitä mä tässä vielä ees teen. Mä en osaa elää. En kuulu elämään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti