Hello, remember me? I'm everything you can't control. I'm your life.

Vihaan taas itteäni enemmän kuin mitään muuta. Nojuu, alotetaan ihan alusta. Aamulla duuniin ja kaikki oli aivan hyvin. Neljä ekaa tuntia meni mukavasti ja nopeasti. Aurinko paisto ja fiilikset oli korkealla. Sitten tukihenkilöltä tuli viestejä ja ehdotuksia mitä huomenna vois tehä. Jotain kävelyjä ja sen sellaista. Ahdistuin ja menin aivan lukkoon. Pakokauhu iski. Lähetin takas etten oikein huomenna haluais vielä mitään noin "suurta" tehdä. Se ymmärsi asian ja lupas ottaa myöhemmin yhteyttä. Hyvät ajatukset mureni ja aloin miettiä että mikä helvetti mua oikein vaivaa. Vittu mä valitan että oon yksin, mutta sitten kun saan vähän apua yksinäisyyteen niin mitäs minä sitten teen? Vedän suojamuurin ympärilleni ja työnnän ihmiset pois. Emmä halua mitään ihmisiä, ryven mielummin itsesäälissä. Olispa asia noin, mutta kun ei se oo. Se on vaan niin vitun vaikeaa kun oot ollut koko elämän yksin ja yhtäkkiä täysin tuntematon aikuinen ihminen ehdottaa jotain kävelyretkeä metässä. No joo, toi kuulostaa kyllä jo vähän karmivaltakin.

Mä tunnen kuinka mun suojakuoret alkaa sulkeutua ja alan elää taas omassa vankilassani. Pari viikkoa oon elänyt yksin omien ajatusteni parissa ja nyt alkaa vankilanportit taas sulkeutua. Töissä on erilaista kuin koulussa, sillä mulle työt on vaan työtä eikä enempää. Siellä mä rakennan mun vankilaa myös eikä kukaan oo keskeyttämässä sitä kysymällä, että mitäs sulle kuuluu, Super? No ihan hyvää tietysti jos joku kysyis. Terkkarista en oo viikkoon kuullut mitään mutta ei se suuremmin haittaa enää.

Ahdistaa taas ihan kiitettävästi. Päässä menee kuin vuoristorataa. Makaan lattialla ja yritän hengittää. En haluais mutta en pysty lopettamaan. Yritän saada siirrettyä ajatukseni johonkin muuhun. Pakko selvitä, pakko selvitä. Pientä romahdusta ilmassa. Tai sitten vähän suurempaa, pitää kattoa mihin tää tästä päätyy.

Yritän vaan luoda uskoa ja luottamusta niin kuin mua on ohjattu tekemään. Nyt jumalauta super sä tsemppaat ja unohdat ton kaiken paskan. Vitun ääliö kun eka valitit yksinäisyyttäs ja sitten sait vielä kalliin tukihenkilön ja et ees käytä sitä. Turha napista että oot yksin. Pitääks sun olla oikeesti noin helvetin säälittävä ja heikko kun et pärjää yksin mutta et pärjää seurassakaan? Et sä kyllä ansaitsekaan tätä apua, ihan hyvä että työnnät kaikki ihmiset pois luotas. Näin minä luon uskoa itseeni.