Polituomioistuin

Vissiinkin oon vielä hengissä. Raakaa työtä mutta alkaa olla jo ihan ok. En oo enää läheskään yhtä väsynyt ja kipeä kuin kahtena ekana päivänä. Kunto kasvaa kohisten. Tosi outoa kun ekat kaks päivää oon neljän työtunnin jälkeen aivan finaalis, mutta nyt oon kaks päivää jaksanut aivan hyvin kaheksan tunnin jälkeenkin. Fyysisesti kroppa huutaa terveyttä! Ja kyllä siitä tulee hyvä fiilis muutenkin kun huomaa että hei, mä pystyn  tähän.Töissä oon jutellut niitä näitä mummojen kanssa. Ihan mukavaa se on kun huomaa että piristää toisen päivää.

Työpäivän jälkeen tuleekin sitten loputon yksinäisyys. Ja nyt mulla on tullut fyysisiä voimia tehä jotakin vielä illalla. Mutta kun ei ole mitään mitä tehä tai ketään jonka kanssa tekis jotain. Tai no, on se tukihhenkilö mutta ei siitä oo mitään kuulunut. Enkä ees tykännyt siitä joten ei sillä väliä. Terkkarikin on poissa pelistä maanantaihin asti.

Viime yönä näin taas outoja unia ja ehkä painajaisen tapaisia. Polista ja hoitoneuvottelusta. Hyi helvetti että mua pelottaa se jo nyt vaikka on yli kuukausi siihen aikaa + käyn sitä ennen pari kertaa vielä polilla muuten. Se hoitoneuvottelu on niin kuin joku tuomioistuin. Mä oon syytetty ja mut on tuomittu. Masennus + ahdistus. On hankittu todisteita. Tutkimukset. Oon päässyt koevapauteen nilkkapannassa. Sain jatkaa opiskelua terkkarin ja polin vahdissa. Terkkari on mun asianajaja. Ei tarvi selitellä enempää... Lääkäri on päätuomari joka antaa tuomion. Vaihtoehtoina on ehdoton pakkohoito tai ehdollinen saa jatkaa vapaana. Sosiaaliviranomaiset ym. on valamiehistöä ja sen sellaisia.