Kouluun on pakko nyt alkaa panostaa, todella tärkeä jakso jatkon kannalta meneillään. Tavoitteet on valitettavasti korkealla. Nyt ei riitä enää se läpi pääsy. Bilsasta vähintään ysi mutta kymppiä tavoittelen. Psykasta mieluiten kymppi. Enkusta vähintään seiska mutta sitäkin parempi sietäisi olla. Ja sitten se yksi pirulainen. Matikka josta on pakko saada kohtuullinen numero. Tällä hetkellä läpipääsykin tuottaa suuria vaikeuksia. Eikä mitenkään motivoi opiskelu, kun opettaja sanoi suoraan, ettei tää kurssi tuu elämässä millään muulla tavalla esille kuin kirjoituksissa, ja matikkaa minä en edes kirjoita. En ymmärrä miksen ole kiinnostunut matikasta. Sain psykologisissa testeissä keskiarvoa paremmat pisteet matematiikka osuudesta, mutten siltikään osaa laskea. Mä en ymmärrä miksi matikka on niin tärkeästi noteerattu aine jota vaaditaan monessa jatko-opiskelupaikassa.
Aika outoa asua täällä. En oikein keksi mitä tekisin. Oon yksin mutten siltikään oo yksin. Elämä pyörii koko ajan ympärillä mutta mä oon vaan tässä. Jotenkin se yksinäisyys korostuu pelottavalla tavalla täällä asuessa. Fiilikset on tosi tosi tyhjät. Oma asunto oli suuri urakka ja monen kuukauden uurastus ja jahkailu sen eteen. Monta kuukautta elämä on pyörinyt tulevan asunnon ympärillä. Mutta nyt kun muutin tänne niin se kiintopiste katosi, tavallaan työ on valmis ja ei ole seuraavaa projektia näkyvissä. Nyt mä asun täällä, mitä seuraavaksi?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti