Murehtiminen tarkoittaa että olet elossa. En haluaisi enää murehtia

Pakkaaminen lähestyy loppusuoraa. Muutto lähestyy starttiviivaa. Jännittää kutkuttavasti. Huomenna saan kämpän avaimet ja koulua neljä tuntia. Pakko käydä opolla kun mun lukkari ja kurssit on päin helvettiä. Muutto alkaa hieman jopa pelottaa, se on varmaan ihan normaalia. Varsnkin kun kela on vielä kysymysmerkki.

Mun taitaa olla parasta aloittaa muuton jälkeen juokseminen. Ja ylipäänsä liikkuminen. Nyt kun saan syömiset kuntoon kouluruoan avulla niin olisi energiaa myös liikkua. Toivottovasti vuorokauden lisätunnit jotka muuton takia tulevat auttavat myös unettomuuteen. Enemmän aikaa nukkua, ei niin paljon stressiä unensaannista.

Jotenkin kummallista kun koulu on taas alkanut. Outoa tehdä läksyjä. Pää hieman takkuaa lukemisessa. Kynällä kirjoittaminen on kummallista ja jäykkää. Kyllä se tästä taas lähtee rutinoitumaan. Uusilla ykkösillä on varmasti paljon kauheampaa. Muistan elävästi ensimmäiset koulupäivät lukiossa, ja ykkösten puheista päätellen heilläkin on pientä aloitusahdistusta ilmassa. Voi raukkoja, onneksi en ole samassa tilanteessa. Kaikki on ihanan tuttua ja rutinoitunutta. Tietää tasan tarkkaan mitenkä hommat etenee ja paljonko työtä tietyn numeron saaminen suurinpiirtein vaatii. Ekat kaksi viikkoa jaksosta menee tekemättä mitään ja sen jälkeen kirjan avaaminen on paikallaan. Mukavan rentoa olla kakkosella. Opiskelun suhteen, sosiaalisen ympäristö on sitten aivan eri juttu.