Eka viikko ei ollut kovinkaan lupaava. Aamulla väsyttää tuhottoman paljon ja meinaan jäädä sänkyyn lintsaamaan ekat tunnit. Jotenkin pääsen ylös ja ehdin nipin napin ajoissa kouluun. Koulupäivät ovat sujuneet aivan jees, vaikka vietänkin päivän suurimmaksi osaksi yksin. Koulun jälkeenkin olen yksin. Tuntuu kuin olisin vetäytynyt johonkin omaan yksinäiseen maailmaan. Aikaa kuluu, mutta en tiedä mihin. Tällä viikolla olen vain kerran nähnyt terkkaria, ja sekin vain sen takia kun se halusi nähdä. En olisi muuten varmaan sen luo mennytkään. Se kuulemma aikoo alkaa aktivoimaan minua. Kuulostaa pelottavalta, en tiedä mitä tyyppi suunnittelee. Tiedän kyllä, että jos jään tänne kämpille nyhjäämään neljän seinän sisälle, niin se tulee kilkuttamaan ovikelloa ja potkii ulos ihmisten ilmoille.
En ymmärrä miten olen näin väsynyt. En ole mikään aamuihminen, mutta näin raskaita aamuja ei kuuluisi enää olla, varsinkin kun nukun pidempään. Tämä sama ongelma pyörii jälleen yllä. Nukahtamisvaikeus. Se tekee heräämisen ja päivän siitä eteenpäin erittäin raskaaksi.
En ymmärrä minkä takia oon vältellyt terkkaria tällä viikolla. Sekin ihmetteli samaa ja oli huolissaan että mitä mun päässä oikein liikkuu. Se on kytännyt mun poissaolojakin. Ja lähettänyt viestejä joihin oon vastannut äärettömän epämääräisesti. Ja se on kysynyt opettajaltakin että miten pärjään tunneilla. Nyt vasta tajuan kuinka epämääräisesti ja pimeästi oon käyttäytynyt koko viikon. Hitto kun mä oon ollut idiootti ja huolestuttanut sen syyttä suotta. Nyt se luulee että haudon päässäni ties mitä ajatuksia. Olen kyllä yksi ääliö kun en oo tajunnut että se on huolissaan. Mua vaan ärsytti kun se alkoi kehitellä omia haavekuviaan mun elämästä. Se laatii mulle paineita ja odottaa multa jotakin sankaritekoja vai mitä lieneekään. En pysy sen ajatusmaailmassa oikein perässä. En pysy edes omassa ajatusmaailmassa mukana.
Oletko viela kokeillut melatoniinia?
VastaaPoistaAmat victoria curam