Arvasin että näin käy

Kirjoitan vähemmän vaikka aikaa olisi kirjoittaa enemmän. Ja asiaakin olisi, mutta aina kun yritän kirjoittaa niin ajattelen että ihan paskaa tekstiä ja pyyhin kaiken pois. Mietin myös mitä järkeä on pitää blogia kun mulla ei ole oikein rohkeutta kirjoittaa ja tuottaa tekstiä. Olen niin epävarma kaikesta.

En ole nähnyt terkkaria kolmeen viikkoon. En ole käynyt viikkoon terapiassa. En ole oikeastaan jutellut kenellekään saatika nähnyt ketään ihmistä. Lähinnä olen maannut sängyssä ja välissä lueskellut lehtiä. Välillä olen noussut ylös ja katsonut jakson breaking bad-sarjaa netistä. Ja sitten jatkanut makailua. Käynyt jossakin vaiheessa ostamassa ruokaa kaupasta. Mua on alkanut tympiä ruokakaupassa käyminen. Vitun tylsää ostaa samantyyppistä ruokaa viikosta toiseen. En tykkää ruoanlaitosta ja köyhällä budjetilla mennään. En tykkää oikeastaan edes syömisestä silloin kun olen yksinäinen ja masentunut.

Terkkari on lomalla ja ei se ole oikein kiinnostunut minusta. Olen kolmen viikon aikana useampaan otteeseen kysynyt voitaisko nähdä ja milloin nähdään. Mutta ei koskaan ole aikaa. En jaksa enää kinuta näkemistä. Olen aika eristäytynyt ja ajatukset eivät oikein pysy kasassa. En saa oikein ajatuksista kiinni kun lentävät niin kovaa ohitse. Parempi niin, sillä en ole kiinnostunut miettimään omia ajatuksiani.

Oikeastaan kaikki menee päin helvettiä tällä hetkellä. Terkkariakaan ei kiinnosta joten vitut kaikesta.