Tälläkin ihmissuhteella oli alku ja loppu

Keskiviikko. Minua jotenkin jännitti lähteä polille pitkästä aikaa ja näin lyhyellä varoitusajalla. En saanut nukutuksi kuin vasta aamuyöllä ja sen takia nukuin puoleen päivään. Sitten tulikin jo kiire lähteä polille. Kun pääsin polille niin ilmoittauduin pontevasti vastaanottovirkailijalle. Tällä kertaa en mennytkään odottelemaan nuorten puolelle vuoroani, vaan minut ohjattiin lastenpuolelle. Olin aivan ihastuksissani kun näin sen odotustilan. Monen monta nallea ja pehmolelua, nukkekoti, rakennuspalikoita ja iso piirustustaulu. Olin siellä yksin odottamassa, joten otin kasan pehmoleluja viereeni ja kasasin rakennuspalikoita. Oli ihanaa olla lastenpsykiatrian puolella. En minä kehtaisi missään muualla heittäytyä näin lapseksi, mutta psykiatrian odotustilassa sillä ei ole mitään väliä. Hullu mikä hullu. Sitten minun lastenpsykoterapeutti tuli ja heitin nallet äkkiä pois sylistä.

Tänään kävin toisen kerran varaterapeutilla polilla. Se on ihan jees. Kysyin että voisinko käydä sen luona sitten kun terapiasta on taas lomaa. Muuten kyllä olisi käynyt mutta tyyppi jää virkavapaalle. Harmillista. Varaterapeutti otti käyntikorttinsa, pyyhki työnumeron pois ja kirjoitti oman henkilökohtaisen numeronsa siihen. "Sä voit laittaa koska tahansa viestiä tai soittaa. Lähden ulkomaille pariksi viikoksi, joten ei silloin kannata soittaa mutta voit laittaa viestiä. Sitten parin viikon jälkeen voit soittaakin jos tarvitset juttuseuraa." Jaa. Olen nähnyt kaksi kertaa tyyppiä joten ei ehkä ole aivan ensimmäinen henkilö jolle soittelisin kun on hätä. Mutta ajatus oli kiva ja otin käyntikortin mukaan.

Tänään jouduin luopumaan minun perhetyöntekijästä. Hyvin surullinen fiilis, kun ollaan vuoden verran oltu aika tiiviissä yhteyksissä. Terkkarin jälkeen toiseksi tärkein tukihenkilö mulle. Mutta nyt jouduin luopumaan siitä kun mulla tulee ikä vastaan. Ei enää ainakaan virallisesti voida tavata, sillä siirryn pois lastensuojelusta ja lakipykälät eivät salli tapaamisia sen jälkeen. Todella itkuinen olo ja kyllä se kirpaisee kun näistä minun vähistä ihmisistä lähtee taas joku pois. Karkeasti sanottuna kolmasosa ihmiskontakteista poistuu tämän henkilön myötä. Kiitos lainsäädännön.. Olen itkenyt tänään niin paljon etten ole kahteen vuoteen vetistellyt näin kauheasti.

Vuokra-asunnossa on ollut tähän asti supernopea valokuitunetti, mutta nyt tuli kirje että sitä ei enää ylläpidetä joten joudun ostamaan jonkun nettitikun. Huoh. No, asioin kaupassa ja löysin kohtuullisen siedettävän paketin. Mutta ylläri ylläri en saanut tilattua sitä kun olen pari viikkoa vielä alaikäinen. Voi sitä vitutuksen määrää. Jos jotain positiivista haen tästä asiasta, niin nyt ainakin löytyi yksi asia minkä takia täysi-ikäiseksi tulemista kannattaa venata. Mutta joo, onneksi valokuitu vielä pelittää.