Ehkä en kuulu tähän maailmaan

Ensimmäinen viikko laitoshuoltajan töitä sairaalan osastolla takana. Työt ovat aika yksitoikkoisia ja psyykkinen kuormitus on kovaa. Mutta on siellä kuitenkin ihan jees olla ja hyvä että on jotain tekemistä. Olen siellä töissä kuten vakituisetkin, joten oma työpanos on tärkeä ja olen hyödyllinen ja tarpeellinen. Minusta on siis pitkästä aikaa jotakin hyötyä.

Olen ollut aika ahdistunut monestakin syystä ja yrittänty etsiä itselleni apua. Olen pyytänyt polilta lääkäriaikaa tai jotain muuta tapaamista, mutta ei löytynyt aikoja eikä ihmisiä. Soittelin ja kirjoittelin sosiaalitätille ja kyselin voisiko se jotain järjestää minulle. Sanoi että se ei voi muuta kuin levitellä käsiään ja pahoitella sitä ettei ole mitään tukimuotoa tarjottavana. Harkitsin että voisin mennä terveyskeskus päivystykseen, mutta valitettavasti en voi sitä tehdä kun olen kyseisessä paikassa töissä. Aivan liian kiusallista vaikka tietysti kaikilla on vaitolovelvollisuus mutta silti. Ja mitäpä tk lääkäri voisi minulle tehdä tai auttaa? Olen polin asiakas, joten lekuri ei tykkäisi edes kirjoitella lääkkeitä minulle. Mutta mulla on se ongelma, ettei mulla ole ollut kahdeksaan kuukauteen hoitavaa lääkäriä polilla. Viime polikäynnillä se pieni fakta paljastui, kun minun papereissani ei näkynyt kuka on hoitava lääkäri. Just. Käytän kahta masennuslääkettä yhtä aikaa ja ei ole hoitavaa lääkäriä edes papereissa. Sitä paitsi mulla on toista lääkettä jäljellä enää 15 tablettia eli 15 päivää. Kahdeksan kuukautta ovat lääkkeet kestäneet mutta nyt pitäisi etsiä tohtoria joka uusisi reseptin. Voisinkohan heittää paperisen reseptin uusittavaksi terveyskeskukseen? Siinä tosin on unilääkkeitä samalla reseptillä mutta senkin voisin uusia. Viime apteekkireissulla apteekkitäti sanoi että resepti pitäisi uusia ja kysyin missä sen uusin. Täti ei ollut varma uusiiko normilääkäri minun lääkityksen, vai pitääkö ottaa yhteyttä erikoistohtoriin.

Terkkarin kanssa ollaan nähty viimeisten viiden viikon aikana tasan kerran ja silloinkin lyhyesti. Siinä välissä olen lähetellyt muutaman kymmenen viestiä ja kertonut kuulumisia ja kysellyt milloin voitaisiin tavata ja mitä terkkari on touhaillut. En ole saanut kovinkaan montaa vastausta, ja terkkari on oikeastaan vain sanonut että sillä on kiire omien harrastustensa ja lomasuunnitelmiensa kanssa. En ole kovinkaan kauheasti suuttunut, lähinnä olen vain kohauttanut olkia ja ajatellut että antaa olla. On vain vähän harmi, kun olen tosi yksinäinen varsinkin kun minulle tärkeä ihminen poistui elämästäni kokonaan. Ja terapeuttikin on lomalla joten juttuseuraa kaipaisin hirveästi. Olen hieman pettynyt kun minun ja terkkarin pienet lomasuunnitelmat eivät totetuneet missään muodossa. Ei mulla ehkä olekaan ystävää, vaan terveydenhoitaja joka on kesälomalla mihin minä en kuulu mukaan. Olen yllättävän tyyni tämän asian suhteen. Ehkä se johtuu siitä että voin sanoa arvanneeni että näin tapahtuu.

Onhan tämä aika outoa, kun terkkari ei tiedä yhtään mitä olen tehnyt näiden viikkojen aikana. Polireissut, työt, perhetyöntekijän poistuminen, raha-asiat, autokoulu ja oma ajatusmaailma on täysin suljettuna terkkarilta. Sitä vaan miettii, että miten tästä sitten jatketaan syksyllä vai jatketaanko ollenkaan. Jotenkin olen varmaan vieraantunut aika paljon terkkarista, varsinkin kun otan tämän pienen erovaiheen näinkin tyynesti. Mutta viisi viikkoa, ja todennäköisesti tulee olemaan yhteensä seitsemän viikkoa tällaista ei-terkkaritonta elämää, voi aiheuttaa joitakin ongelmia. Ei ole kokemusta näin pitkästä erillisyydestä. Kahden vuoden ajan oikeastaan pisin erillään olo on ollut viikon luokkaa. Jännityksellä odotan että muistaako terkkari edes minun syntymäpäivää.

Mutta joo, syksyllä siis sellainen tilanne että terapiaa 2-3 kertaa viikossa ja siinäpä ovat sosiaaliset kontaktit. Siis jos terkkarin kanssa menee välit heikoiksi. Ei tähän oikein löydy mitään lohdullista sanottavaa tai ajatusta. Sosiaalityöntekijä yritti väkinäisesti lohduttaa, että voisin olla iloinen siitä että mulla on edes terapeutti ja en ole aivan yksin. Niin, simuloitu ihmissuhde joka maksaa aivan helvetin paljon ja joka hoitaa minun psyykkisiä ongelmia. Ihmissuhde josta täytyy tehdä kerran vuodessa raportti kelalle. Surkuhupaisaa mutta sossuntäti yritti löytää jotain positiivista.

ps. pääsin autokoulun kirjalliset läpi!