Kyl me pärjätään

Tämä päivä alkoi hyvin mielenkiintoisesti, kun herään aamulla seitsemän aikaan siihen kun jokin rapsuttaa ikkunaa. Asun siis toisessa kerroksessa joten en aivan maantasalla. Avaan unisena verhoja ja säikähdän kun nuori poika seisoo tikkailla ikkunan alla ja maalaa ikkunankarmeja. Hämmentävä tilanne, vaikka ei yllättävä, sillä taloja on maalattu viime viikko joten odotinkin sitä että jossakin vaiheessa ikkunan takana on maalaripoikia. Ei se tainnut huomata minua ja vedin verhot takaisin eteen ja jatkoin huvittuneena nukkumista.

No, kun vihdoin pääsin ylös sängystä niin alkoi turhauttaa ja tympiä. Makoilin sängyssä ja join kahvia. Puolenpäivän aikoihin terkkarilta tuli viesti, jossa se kysyi kuulumisia. Vastasin että ankeaa ja ahdistavaa tämä yksinäisyys ja en tiedä mitä tekisin. Ei se vastannut mitään viestiin ja ajattelin ettei sitä kiinnosta. Iltapäivällä kävin taas lastensuojelussa asioimassa ja juttelemassa oman sosiaalityöntekijäni kanssa. Se on oikeastaan ihan jees tyyppi. Kerroin että on ankeaa olla yksin ja ahdistavaa, kun ei ole ketään kenen kanssa jutella kun terapeuttikin lomalla. Sosiaalitäti sanoi että se voisi soittaa polille ja pyytää sieltä kontrollikäyntiä heinäkuuhun. Näiden kolmen viikon aikana olisi tarkoitus päästä polille. Ajattelen surkuhupaisasti, että olen seitsemän kuukautta venannut polikäyntiä ja nyt sosiaalitäti meinaa saada mulle ajan ja näin äkkiä. Kolmen viikon sisällä heinäkuussa aika polille. Epäilen että onnistuu.. Huomenna saan tietää milloin pääsen polille pitkästä aikaa. Ja jos saan ajan, niin matkustan sinne tämän tai jonkun toisen lastensuojelun tädin matkassa. Vielä parisenkymmentä päivää saan näin hyvää palvelua lastensuojelussa. Sitten paperit siirtyvät aikuissossuun ja minua ei enää auteta kenties samalla tavalla kuin nyt.

Illalla terkkari soitti ja juteltiin. Ystäväiselläni on aika vaikeaa ja oli hyvin surullisella mielellä. En oikein osaa auttaa tai sanoa mitään järkevää. Voin vain kuunnella ja olla läsnä ja yrittää piristää omalla persoonallisella tavallani. Mutta ymmärrän nyt paljon paremmin miksei terkkarilla ole aikaa ja ajatusta viettää aikaa minuun kanssa. Ei johdu siitä etteikö sitä kiinnostaisi tai se ei tykkäisi minusta.