Now and again we try to just stay alive

Aika tuskainen viikonloppu takana. Voi kun olisi lääkkeitä, edes vaikka ketipinoreja, niin olo olisi vähän helpompi. Mutta minä en saa mitään lääkkeitä, ja jos saan niin saan niitä kahden viikon välein pienissä pusseissa annosteltuina. Helvetin holhousta tämäkin, sillä nämä lääkkeet ovat vain sertralineja ja tolvoneita. Eivät ole mitään lääkkeitä joita voisi käyttää väärin tai joilla voisi tappaa itsensä. En saa edes melatoniineja lääkäriltä, vaikka niillä on suotuisa vaikutus nukahtamiseen. Joudun ostamaan kalliita ilman reseptiä saatavia nappeja apteekista. En ole joulun jälkeen käynyt enää polilla lääkekontrolleissa tai muutenkaan tapaamassa lääkäriä. Minulla on tällainen ensiapupsykiatri, joka on käynyt koululla puolen vuoden aikana kaksi kertaa. Olen saanut vain muutaman tympeän kirjoitustehtävän tehtäväksi. Ja minun normaali lääkitys siirrettiin sellaiseksi, että saan vain kahden viikon annoksen kerralla. En tiedä enää minkä systeemin hoidossa olen. Olen vielä erikoissairaanhoidossa, joten en saa normaalista terveyskeskuksesta lääkkeitä ainakaan apteekkarin puheiden perusteella. Olen nuorisopolin asiakkaana ilmeisesti senkin jälkeen kun täytän 18v. Haluaisin säännöllisiä lääkärin tapaamisia, niin kuin mulla pitäisi olla mutta kun ei ole. Terkkaria ei kiinnosta se, että haluaisin polille lääkekontrolleihin sillä se ei halua kuskata mua sinne. Ei ole aikaa eikä kiinnostusta. Ankeaa että mulle maksetaan kolme viikkokertaa terapiaa ja polilla kukaan ei halua tietää miten terapia etenee. Tai miten lääkkeiden kanssa sujuu. Elokuussa kun lomat loppuvat, ajattelin keksiä jonkin keinon millä saisin polilta lääkäriajan ja mieluiten myös sosiaalipalaverin. Ja se ei minua hetkauta oli terkkari mukana tai sitten ei.

Olo on surkea, kun en ole nähnyt terkkaria pitkään aikaan ja terapeuttikin lomalla. Ei ole mitään järkevää tekemistä eikä ketään kenen kanssa jutella. Olen hieman vihainen terkkarille, kun se on näin räikeästi unohtanut minut. Mutta en jaksa laittaa sille viestiä tunteistani tai anella tapaamista. Jos se ei ole kiinnostunut minusta tai minun ajatuksistani, niin siinäpähän sitten on. Terkkari on kiinnostunut vain minusta kun sille itselle parhaiten sopii ja sillä on aikaa. Mutta silloin kun kaipaisin terkkaria, niin se ei edes vastaa viestehin vaan jättää minut omilleni.

Olen ollut kauan aikaa ihan hyvinvoiva ja suhteellisen tyytyväinen. Mutta nyt kun terapiasta on taukoa, niin luisun taas tuttuun masennuksen kuoppaan. Huoh. Terkkaria ei kiinnosta. Ketään ei kiinnosta. Ei ole edes ketään.