When you feel so tired but you can't sleep

Itkin terkkarin luona. Säälittävää. Se toi mulle paperia ja murensin sitä paloiksi kun ahdisti ja en osannut muuhunkaan keskittyä. Tuijotin vain paperimyttyä kun en uskaltanut katsoa terkkaria kyynelten läpi silmiin. Olin vain hyvin hyvin väsynyt. Ja häpeissäni omasta heikkoudestani. En tiennyt mihin suuntaan olisin lähtenyt. Meeksä tunnille? En. Meeksä kotiin? En. Mihin sä meet? Emmä tiiä. No menisiksä tunnille? En. No meet nyt sitten kotiin? En mä taida. Meet nyt lepäämään ja huomenna kaheksan nolla nolla Super istuu sitten hissan tunnilla, eiks niin? Emmä tiiä, ei paljoa kiinnosta koulu. Voi tuota mä en usko etkä säkään usko, kyllä mä tiiän että sua kiinnostaa vaikka nyt onkin paska fiilis. Mutta huomenna kaheksan nolla nolla sä istut tunnilla ja sen jälkeen suuntaat tänne. Ja muuta vaihtoehtoa ei sitten ole.

Toivon hartaasti että saan tällä viikolla lisää lääkkeitä. Mun päässä pyörii kaikki ylikierroksilla ja oon niin ahdistunut että voisin oksentaa. Valvon öisin niin paljon ja veikkaan että lääkkeillä nukkuminen ja ennen kaikkea rauhoittuminen olisi aika terveellistä. Tässä on vaan lääkkeet silleen loppu, kaikkea kokeiltu vaikka vähän ihmeellisessä järjestyksessä. Ketipinoreista ei mitään hyötyä jos ei halua viettää yötä painajaisten valvottamana. Joo, mulla on aika paha unettomuus ja tartten kyllä lääkkeitä sillä muuten en jaksa edes koulua. Jos mä saisin nukuttua niin voisin keskittyä päivisin oman oloni parantamiseen.