Sivut

perjantai 23. marraskuuta 2012

Mut seuraasi sun jään, en päästä lähtemään

"Sitten kun Super menee yliopistoon niin terapia voi jatkua sen kautta" Polilääkäri on jo suunnitellut pitkälle. Mutta kyllä toi tarjous sopisi kun eka tietäisi että mitä opiskelisi. Käydään nyt eka tää lukio loppuun jota on kuitenkin vielä puolet jäljellä. Hassua, että tyyppi joka vähän aikaa sitten oli laittamassa mua pakkohoitoon on nyt suunnittelemassa mulle yliopistoa.

Mun elämä on nyt äärimmäisen hyvillä raiteilla. Me suunnitellaan joulua terkkarin kanssa. Kuulostaa varmaan teistä tosi oudolta, mutta ei siinä ole mitään ihmeellistä. Mä kuulun terkkarin elämään ja myös jouluun. "Joitakin asioita vaan kantaa aina sydämessään mukana ja sä oot yksi niistä asioista".

Ketipinorit on kyllä höpsöjä lääkkeitä. 100mg ja nothing, ei kerrassaan mitään. Haloo, missä se luvattu väsymys? Mulla on kova päänuppi. Lääkäri sanoi, että 200mg voi korkeintaan kokeilla, mutta ei tietenkään heti kerralla vaan korottaa hitaasti ylöspäin. Jos siitä ei ole mitään apua niin sitten alan käyttämään zopinoxeja. Mutta oon ajatellut, että rajoitan käytön max. 4 kertaa viikossa. Tai jotenkin muuten pidän sitä hallinnassa. Sillä tavalla niiden hyödyt on suurempia kuin haitat.

Mulla on ihan mahtavia ihmisiä mun elämässä jotka ovat levittäneet siipensä mun ympärille. Ensimmäistä kertaa tunnen olevani turvassa.


3 kommenttia: