And the reason is..?

Ketipinoria en uskaltanut käyttää ja heitin ne pois. Zopinoxit on lopussa. Toisin sanoen kokeilen miten yöt sujuvat ilman lääkkeitä. Turhauttaa kun aloin käyttämään säännöllisesti zopinoxeja. Ja nyt jouduin lopettamaan ne aivan seinään kun en saanut lisää lopetusta varten. Polilääkärin vaihtuminen on tosi iso yllätys ja ei terkkarikaan ole ollut siitä tietoinen. Tuntuu jotenkin epäilyttävältä, että ensin määrätään iso määrä unilääkkeitä lyhyelle ajalle ilman mitään sen kummempaa ajattelua ja sitten oho, et saa enää lisää kun en oo enää sun lääkäri ja noi lääkkeet on bentsoja.

Tuntuu hölmöltä olla näin tyytyväinen kun oon saanut nukuttua hitusen öisin ilman lääkkeitä. Tosin valvon tuskallisesti ensin aamuyöhön kuten aina ennenkin, mutta sen jälkeen saan jopa muutaman armahtavan tunnin unta. Mutta eipä ole hirveästi nyt valinnanvaraa.

Tää yksinäisyys on kyllä hyvin tuhoisaa. En ymmärrä mitä ideaa tässä elämisessä enää edes on. Päivät ja yöt on yhtä tuskaa. Koulussa yritän sinnitellä yksin ihmisten parissa ja lopun ajan yritän selvitä yksin itseni kanssa. Surullista kun olisi jaksamista tehdä jotakin mutta kun ei ole mitään mitä tehdä eikä varsinkaan ketään jonka kanssa viettää aikaa.