Sielusi kadotat vain öisiin retkiin

"Älä tee tulkintoja siitä mitä muut ajattelee susta, ethän sä voi olla kenellekään vaivaksi kun et tee kenellekään mitään pahaa. Et sä kenekään elämää pilaa jos kysyt että mitäs aattelit tehä viikonloppuna. Ens viikolla me pureudutaan sitten oikein tehokkaasti tähän yksinäisyyteen, älä nyt vaivu epätoivoon äläkä anna pahan olon kasvaa hallitsemattoman suureksi sun sisällä. Tavataahan me sitten ensi viikolla? Mmm.. Super, eikös tavatakin? *Huokaus EIKÖ? No jooo. Sähän muistat sen vuosi sitten tehnyn lupauksen sillä mä en oo unohtanut sitä. 

Aivan typerältä ja turhalta kuulostavan lupauksen oon tehnytkin. Oon luvannut soittaa terkkarille sitten kun oon tullut siihen pisteeseen että mun elämä oli nyt tässä. Nyt puhutaan soittamisesta eikä mistään viestistä. Jos olisi sovittu tekstarista niin olisin aikoja sitten naputellut sen mutta kun pitäisi soittaa ja sanoa se asia omin sanoin. En oo muutenkaan koskaan oikeastaan soittanut sille. Lupaus on kuitenkin lupaus ja kyllä se rehellisesti sanoen monesti kantaa mua eteenpäin. Ja terkkari lupailee mulle mielenkiintoa herättäviä lupauksia ja kertoo ettei kaikkia kortteja oo käännetty vielä pakasta. Ehkä mä haluankin vielä kääntää loputkin kortit. Toivottovasti löytyisi niistä muutama ässä.

No joo, kyllä mä selvisin viikonlopusta mutta nyt on sitten se terkkarin  lupaama viikko jossa oikein aktiivisesti ajetaan mun yksinäisyyttä. Ja lääkekontrolli olisi myös tiedossa. Oon käyttänyt pari viikkoa putkeen iltaisin zopinoxeja ja tehot on kyllä alkaneet jo heiketä. Mutta toisaalta, saan laadukasta unta noilla lääkkeillä. Enää en oo päivisin väsynyt lääkkeiden takia. Enkä oo haahuillut enää öisinkään.

Mun vaakakuppi on kallistunut vahvemmin noiden unilääkkeiden säännölliseen käyttöön, ainakin toistaiseksi. Se tunne kun nukkuu 6 tuntia putkeen laadullisesti hyvää unta on tosi jees. Ja heräämisen jälkeen nukkuu vielä parisen tuntia. Mutta lääkkeillä on kuitenkin omat ongelmansa. Seuraavana päivänä on inhottavan kitkerä maku suussa ja varsinkaan aamuisin ei ruoka kauheasti innosta. Mun pitäis muutenkin syödä enemmän kun omaan näin ruipelon ruumiinrakenteen joka herättää edelleenkin anoreksia vihjailuja. Huoh, pahimmat ongelmat on kuitenkin tuon riippuvuuden ja annostusten kanssa.