Sivut

tiistai 2. lokakuuta 2012

Waking up in the morning, always feeling sorry

Jostakin se iloinen ilme pitää raapia huomiseksi. Tää päivä on mennyt taas päin helvettiä. Jätin suosiolla aamutunnit väliin. Onnistuin kuitenkin nousemaan ennen puoltapäivää ylös kun lupasin mennä terkkarille. No mutta mitä hittoa, ei se tyyppi ollutkaan siellä. Se tunne kun on raahautunut turhaan koululle. No, palasin kuitenkin takaisin kotiin ja hillitsin ärsytykseni. Onnistuin jopa raahautumaan takaisin kouluun viimeisille tunneille. Sen jälkeen menin katsomaan olisiko terkkari nyt paikalla. Olihan se. Ei olisi pitänyt mennä ollenkaan. Terkkari ärsytti mua vaan lisää ja jos en panttaisi tunteitani niin taitavasti olisin raivostunut sille totaalisesti. Polin takia joudun hillitsemään itseni.

En oikeastaan koskaan suutu niin että se näkyy päällepäin. En oo koskaan raivonnut terkkarille vaikka se on muutaman kerran tahallaan venyttänyt mun kynnystä suuttua. Olisi ehkä parempi sanoa edes jotakin eikä vain pitää kaikkea sisällä ja kärventyä hitaasti omassa kiukussa. No, katsotaan mitä huominen tuo tullessaan.

4 kommenttia:

  1. Kuulostaa kovin tutulta toi motivaation puute :s toivottavasti löydät jostain ilon elämääsi lähitulevaisuudessa, muuta en osaa sanoa. Sulla on ihan sairaan hyvä tyyli kirjottaa, tää blogi vie lukijan mukaansa eikä tuu sellasta "hohhoijaa, loppus jo" niin ku joidenki kohdalla, vaan pikkeminki "höh, loppu jo" :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tack! :) Motivaation löytäminen on yksi lukion tavoitteita..

      Poista
  2. Jospa se sen takia vahan arsyttaakin, jotta raivostuisit :) Napsahtaminen on toisinaan ihan hyva juttu.

    Voimia!

    Amat Victoria Curam

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole aina niin perillä sen höpsöstä ajattelutavasta joten hyvin mahdollista :D

      Poista