Sivut

keskiviikko 10. lokakuuta 2012

But no one would listen, 'cause no one else cared

On ahdistanut koko viikon aivan sairaasti. Ajatukset olleet hyvin hyvin synkkiä. En ymmärrä että miksi aina vaan jatkan ja jatkan eteenpäin. Tänään oli oikein pohjanoteeraus. Oon koko päivän ollut yksikseni ja ainoastaan halunnut kuolla kunnes käytin viimeisiä voimiani ja ajattelin mennä terkkarille. Odotin ja odotin ja odotin mutta en päässyt sen luo. Reilun tunnin istuin ja purin kynsiäni. Pidätin itkua ja odotin ja odotin. Joku opettaja kulki ohi siitä ja kysyi että eikö terkkari ole siellä. Ääni väristen vastasin ettei ole. Sanoin että joo ei se haittaa ja lähdin äkkiä pois kyynelten saattelemana. Olisin tarvinnut terkkarin apua enemmän kuin osasin edes arvata.

Mun pitäis alkaa käydä koulussa muutenkin kuin syömässä ja terkkarilla. Kävin tänään koulussa vain syömässä ja pidin koko päivän omaa lomaa. Nopeasti ruokailuun ja vielä nopeampaa pois ettei kukaan saa kiinni. Hyvinhän se sujui. Koulun jälkeen kaupassa tosin sellainen nolo tapahtuma, että törmäsin opettajaan jonka tunneilla olisi pitänyt istua. Säikähdin ihan sairaasti kun se koputti selkään ja sanoi että sua mä kaipasinkin tänään. Siinä sitten suklaalaatikko sylissä sepitin että kuinka flunssassa olin tänään. Häpesin niin omaa tyhmyyttäni että lähdin äkkiä pois ja jätin suklaatkin kauppaan.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti