I'll try to do it right this time around

Aamu alkoi kirjaimellisesti rymisten. Säpsähdin ihan yhtäkkiä unesta ja tipahdin sängystä kaataen samalla yöpöydän ja lampun. Olo oli että mitä helvettiä oikein tapahtuu. Mä en tiedä että mitä oikein puuhaan öisin. Okei, otan illalla 1,5tablettia zopinoxia, sitten tunnin päästä tilttaa päässä ja about kuuden tunnin päästä syttyy yhtäkkiä valot takaisin päälle. Mutta mitä sen kuuden tunnin aikana tapahtuu, se onkin mysteeri. Mutta viime yönä olin ilmeisesti aukaissut uudet purkin zopinoxeja, ja kun laskin pillerit, niin olin vissiin syönyt muutaman napin kuormasta yön aikana tai jotenkin muuten tuhonnut. Ei mitään muistikuvaa. Se on niin friikkiä kun ei tiedä yhtään että mitä öisin tapahtuu. Mutta pari yötä sitten olin käärinyt vaatteita vaatekaapissa nätisti hyllyyn ja päivällä en ole sitä tehnyt eikä mulla täällä ole taloudenhoitajaakaan joten hmm..

Sain eräältä opettajalta aika karua kommenttia kun olisin halunnut vähän helpotusta kurssiin. "Tee sitten itsenäisenä jos et muuten pysty tai älä sitten tee mitään! " Tosi hyvää tukea ja kannustusta, niin hyvää että lähdin kesken päivää pois koulusta kun oli niin paha olla.

Ja ihania koulutapahtumia sitten piisaa. Kävelin käytävällä ohi istuvan poikalauman ja yksi niistä heitti mun päälle murskattua tupakkia ja huusi että ota kiinni. Hauskaa. Ruokajonossa juttelin erään (mukavan?) tytön kanssa kuten aika monta kertaa aiemminkin. No, tunnin päästä se kirjaimellisesti puhui selän takana musta paskaa, siitä kun asun yksin ja ne pohti että kuinka mä pärjään.

Sain lisää lääkkeitä, tällä kertaa mirtazapinia 'unen turvaamiseen'. Zopinox on unen saamiseen ja mirtatsapiini turvaa sen että pysynkin sängyssä enkä hortoile. Toivottovasti entiset/nykyiset/tulevat kiusaajat nukkuvat hyvin yönsä.