Ja sä voit poistua hymyillen

Sain terapeutilta depressiokoulu kirjan jonka tehtäviä voin tehdä loman aikana. Oon ahkeroinut sen kirjan parissa ja tehnyt kansiota johon kerään tehtäviä. Se on tosi hyvä kirja ja sopii loistavasti mulle kun tykkään kirjoitella asioita paperille. Terapeutin mielestä on välttämätöntä, että mun mieliala saadaan kohoamaan, sillä muuten asioiden käsitteleminen ei tule onnistumaan. "Et sä oo kunnossa ja ei sulla oo voimia niin että jaksaisit keskittyä ja puhua vaikeista kokemuksista. Jollakin tavalla niitä miellyttäviä tekemisiä täytyy lisätä niin, että saat sitä kautta voimia. Sitten sä jaksat puhua ja siitä se paraneminen alkaa". Terapeutti on ihan oikeassa, jotenkin masennus on saatava lievittymään. Ei, en tarkoita nyt lääkityksen nostamista vaan ajattelen lähinnä tekemisten ja toimintojen lisäämistä. Sitä mä tarvitsen. Seuraa ja tekemistä. Mutta kun ei ole niin ei ole.
-----------
Edellinen tekstinpätkä kirjoitettu viikko sitten, joten nyt kerron uutta..

Hiihtoloma oli hyvinkin mielenkiintoinen hyvällä tavalla. Oon ollut tosi hyvällä tuulella. Yhtenä päivänä lähdin lastensuojelutädin kanssa shoppailemaan. Hih, maksusitoumuksilla sai ostettua yhtä ja toista mukavaa. Lastensuojelun maksusitoumukset on mukavampia kuin itse sossun. Tulee sellainen olo että olen lapsi jota autetaan. Mutta sossun sitoumuksilla tulee mielikuva sosiaalipummista. Ah, voisinpa aina olla lastensuojelu lapsi.
Terkkarin kanssa on ollut mukavaa ja hassua. Se on kolmena aamuna herättänyt mut soitolla ja sitten kysynyt että herätinkö. Höpsöä. Yhtenä päivänä se tuli mun luo ihan muuten vain, ja samalla se haki tavaroitansa mun luota (olipa outo lause). Seuraavana päivänä sain kuitenkin taas sen omaisuutta lainaksi. Tällä kertaa alias-sarjaa, johon terkkari jäi koukkuun ja veti siihen samaan myös minutkin. Tänään sitten käytiin terkkarin kanssa kaffilla ihan ihmisten ilmoilla, siis kahvilassa. Oli mukava jutella kahvikupposen ääressä. Automatkalla se kertoi omia höpsöjä juttujaan, joita on mukava kuunnella. Sitten se alkoi muistella sitä kun me tutustuttiin. Alunperin, lukion alussa, oppilashuolto ajatteli että jäisin kuraattorin hoiviin ja se alkaisi hoitaa mun asioita. No, eipä kuraattori ehtinyt mua tavata kertaakaan, sillä minä tepsuttelin kaikkien yllätykseksi kouluterkkarin luokse. Se vaan meni näin, se meni niin kuin sen pitikin mennä. Mä menin juuri oikeiden siipien suojaan. Sitten terkkari kertoi, että nää meidän polireissut eivät olleet niin tavallisia kuin ajattelin. Ensinnäkin se oli kysynyt lupaa sen esimieheltä, että se saa käyttää puolet päivän työajasta mun kanssa polilla seikkailemiseen. Ja sitten tällä hiihtolomaviikolla terkkarin päivät tehtiin helpoiksi, että se voi viettää aikaa myös mun kanssa. Nyt olen hieman lapsellisen ylpeä. Mutta mulla on ollut ihana hiihtoloma.